Matka Skotlantiin

Tiedättekö sen tuntee, kun jostain kummasta vain tietää jonkun maapallon kolkan olevan juuri sinua varten? Sellainen tunne, että jos sinne pääsee niin ei tule pettymään.

Skotlanti on minulle juuri sellainen paikka. Nimikin kuulostaa niin houkutelevalta. Jämäkkä ja rehellinen nimi, joka lupaa vain pelkkä hyvää. Ei mitään hienostelua vaan silkkaa jykevyyttä ja karua kauneutta.

Olen nyt nähnyt palan kyseisestä paikasta ja joskus pn nähtävä enemmän. Kävin siis Edinburghissa. Ja kyllä kuukaas kannatti istua 11h  bussissa, vaikka yöunet jäi vähäiseksi ja takapuoli oli hellänä istumisesta! Yritän parhaani mukaan kuvailla, mutta se jää pakostakin valjuksi.

Saavuttiin kello 7.30 bussiasemalla ja jo ensimmäiset näkymät kadulta olivat lupaavat. Aamupuurokin maistui erityisen hyvälle.

Kaupunki on harmaa ja meidän siellä ollessa oli taivaskin yhtä harmaa ja hieman sateinen ja ilma kylmä. Mutta siitä huolimatta nautin täysin rinnoin. Vanhoja korkeita rakennuksia, jotka kulkevat eritasossa. Kapeita väyliä talojen keskellä, jotka johtavat ylemmältä kadulta alemmalle. Mäkiä ja portaita. Mukavasti puhuvia ihmisiä: Sorry on enemmän sori kuin sorry.

Vanhan kaupungin alla on toinen kaupunki, joka rakennettin ensin varastotilaksi kauppiaille, mutta koska se ei ollut vedenpitävä alkoi tavara kärsiä. Luolastot jäivät tyhjilleen ja ne ottivat haltuunsa kaupungin köyhät, prostituoidut, rikolliset ja muut hämärä veikot. Luolastossa ei ilma kiertänyt hyvin, ei ollut pesu mahdollisuuksia tai lämmitystä, joten olot olivat kurjat. Sittemmin luolasto suljettiin ja nyt sinne pääsee kummituskierrokselle. Opas kertoo hyviä kummitusjuttuja ja samalla maanalaisen kaupungin historiaa.

Iso hieno linnakin siellä on, mutta pihiys iski, joten jäi linna näkemättä. Ja saksalainen joulutori. Täällä on varmaan joku saksalaisen joulun ihannointi, koska Bristolissakin on kyseinen joulutori. Ja maksoin elämäni ensimmäisen kerran luistelusta! Oli kuulkaas huisin hauskaa. Juuri tuolla joulutorilla oli luistinrata ja luistimet oli mallia oranssin hokkarit. Oli hieman totuttelemista alkuun. Sellainen miinuspuoli, että kahvilat tuppaavat menemään kiinni seitsemältä. Se on huono juttu, jos pitää bussin lähtöä odotella puoli kymmeneen asti. Piti sortua Mäkkäriin.

En tiedä. Jotain erikoista tuossa kaupungissa on.

Vauvoja näkyvissä!

Vietin tämän vaihdon toisen harjoittelu jakson Health Visitorsien mukana. Jatkossa kutsun heitä lyhennetysti HV. Briteissä äitiys- ja lastenhuolto on jaettu niin, että kätilöt hoitavat raskauden aikaisen hoidon ja tarkastukset sekä vauvan syntymän jälkeiset ensimmäiset pari viikkoa. Sitten kuvaan astuvat HV:t jotka hoitavat lasten terveystarkastukset ynm. siihen asti kunnes lapsi täyttää viisi vuotta ja siirtyy kouluterveydenhuollon pariin. HV:t ovat sairaanhoitajia, jotka ovat käyneet siihen päälle vuoden kestävän kurssin. Vastaavaa työtä tekevät siis kuin terveydenhoitajat Suomessa.

Yksi suuri ero kuitenkin on ja se on se, että HV:t tekevät kotikäyntejä. He vierailevat perheen luona vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana keskimäärin kolme kertaa, ja enemmän jos tarve vaatii. Sen jälkeen he tekevät kotikäyntejä seuraavan kerran yksi vuotis tarkastuksessa ja siitä eteenpäin kerran vuodessa. Äidit ja lapset eivät siis tule neuvolan vastaanotolle vaan neuvola tulee kotiin. HV:t pitävät myös kerran viikossa vauvaklinikkaa, jonne saa tulla punnituttamaan vauvansa ja kysymään neuvoa, jos jokin asia painaa mieltä. Lisäksi ainakin ohjaajani aina tähdensi perheille, että heille saa aina soittaa oli asia sitten pieni tai iso, ja tarpeen mukaan he järjestävät kotikäynnin.

Tykkäsin tosi tosi paljon näistä kolmesta viikosta! Oli todella mielenkiintoista nähdä neuvola toimintaa ja oppia lasten kehityksestä ja imetyksen tukemisesta ja kaikesta mahdollisesta vauvoihin ja pikku lapsiin liittyvästä. Ja olihan se myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan englantilaisten koteihin ja lapsiperhearkeen. Ja hitsi nyt vasta oikeasti käsitin, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että vauvat kasvaa nopeasti.  Se on ihan oikeasti huima vauhti.

Vietin myös pari päivää kätilöiden matkassa ja osallistuin muun muassa imetysluennolle, joka pidetään odottaville perheille. En osaa tarkkoja lukuja sanoa, mutta täällä imetys tilastot ovat huonommat kuin Suomessa. Monet valitsevat alusta alkaen pulloruokinnan syystä tai toisesta. Yksi kätilöistä sanoi, että joitakin vuosia sitten tilanne oli parempi, mutta se on nyt huonontunut. Hän on yrittänyt saada lukuja nousemaan pitämällä muun muassa juuri edellä mainittuja imetysluoentoja ja järjestämällä imetyskerhoja- ja tukihenkilöitä. Resursseja ei vain kuulemma ole niin paljon kuin tarvittaisiin suurepaan kampanjaan yms.

Me siis hurruuteltiin ympäri pitäjää autolla talosta toiseen. Yksi päivä aloin siinä autossa istuessa miettiä, että kuinka minä tänne oikein päädyin? Istumaan aivan ihanan neuvolantädin kanssa autoon ja olen menossa englantilaisiin perheisiin, heidän koteihinsa, tukemaan perhettä uudessa elämäntilanteessa. Tuntui kummalliselta ja hienolta. Olen niin onnellinen, että harjoittelu paikakseni valikoitui juuri HV:n kanssa työskentely. Näinä kolmena viikkona tutustuin paikalliseen kulttuuriin aivan eri perspektiivistä ja sain oppia niin paljon.

Nyt voin hyvillä mielin suunnata katseen ja jalat kohti Skotlantia! Viimeinen viikko siis on lomaa ja se alkaa huomenna viimeisen arvioinnin ja papereiden allekirjoittamisen jälkeen. Ja illalla kello kahdeksan starttaa 11 tunnin bussimatka Edinburghiin. Ja tiedättekö mitä? Olen aika innoissani tuosta bussimatkasta!

Hei taas!

Toiveet kannattaa ilmeisesi sanoa ääneen, koska silloin ne tapahtuu. Minun toiveeni toteutui: Täällä viileni! Jes, saa käyttää lapasia. 

Siinäpä suurimmat uutiset.

Seuraavassa on kuvallista kertomusta kauniista ja aurinkoisesta sunnuntaipäivästä ja retkestä mäelle ja tornille.

Kirje mummulle

Hei mummu!

Kuulin, että olet lukenut näitä minun kirjoituksiani. Toivottavasti niissä jotain tolkkua on. Mutta sen haluaisin nyt kertoa, että lapsenlapsesi ei sittenkään ihan toivoton tapaus ole. Nimittäin leivoin hyvät pullat! (Aiempi yrityshän päättyi erittäin huonosti) Unohdin tosin taikinasta kananmunan, mutta hyvin näytti noinkin onnistuvan. Brittiläiset kuivahiivat joutaa siis hiiteen. Näiden pullien pelastuspaketti saapui Norjasta asti. Kuivahiivaa, joka käyttäytyy niinkuin pitääkin ja kaardemummaa, joka on jo valmiiksi jauheena. Ah autuutta.

Siellä teidän kylällä on jo varmaan vähän vileämpää kuin täällä. Saisi täälläkin jo viiletä, kun marraskuu jo on. Eilen tarkeni pihalla jopa ilman takkia. Eihän sellainen nyt käy kysymykseen. Täällä ampuivat eilen ja tänään ilotulituksia. En ole varma onko se yleinen käytäntö Halloweenin aikaan vai joku ilotulituksen juhlavuosi. 

Eipä täällä sen ihmeelisempiä ole tapahunut. Aika tarkalleen kuukausi jäljellä täällä Englannissa oleilua ja sitten koittaa paluu toivottavasti kylmään Suomeen. Ihan oikeasti haluaisin käyttää jo lapasia...

Me nähdään varmaan sitten joulun aikaan seuraavan kerran. Hyvää alkanutta marraskuuta ja kerro ukille terveisiä.

Terveisin

Emma