Loppusanat

Heissa vaan kaikille!
Kotomaaperällä olen nyt tallustellut sen pari viikkoa. Eikä ole kirjoitus luistanut sitten vähääkään. Koko Englanti tuntuu nimittäin niin kaukaiselta. Ihan kuin en olisi siellä käynytkään. Eikä täällä joulupukin maassa edes oikein lunta ole näkyvillä. Eilen matkasin hieman pohjoisemmaksi itärajalle päin ja siellä oli onneksi lunta. Toivo elää, että se valkeus tännekin leveyspiirille mönkii.

Mutta joo, tuota noin. Mitä brittilästä sitten jäin mieleen.

Kielitaito koheni.
Monikulttuurisuus/kansainvälisyys (mitä eroa noilla on?) Oikeasti ihmisiä oli joka puolelta maapalloa ja englantia puhuttiin vaikka ja miten.
Kaupan kassalla myyjä odottaa kiltisti, että tavarat on ensin saatu pakattua ja sitten vasta otetaan maksu ja seuraavaa asiakasta aletaan palvella, kun edellinen on poistunut.
Halpa bussi lippu Edinburghiin!
Paikallinen pubi, josta ei teetä saati mitään muutakaan kuumaa saanut. Piti siirtyä plan B:n Guinness.
Herneet. Pakasteherneet. Pakastevihannekset jättipusseissa. Pinnattikin piti ostaa kilon pussissa.
Jacket potato: uuniperuna, joka on mahdollisesti täytetty jollain. Niitä sai pubeista, kaupan hyllyltä, sairaalasta ja niitä mainostettiin.
Se yksi ihana lähihoitaja, joka antoi minulle mustan kuulakärkikynänä, koska sinisellä ei missään nimessä saa ammattilainen kirjoittaa.
Rohkeus.
Hakekaa kätilö!- muki.
Harjoittelu vauvojen ja odottavien äitien parissa.

Siinä hieman laiha lista. Mutta niinkuin sanoin, kuin olisin valovuosia sitten siellä ollut. Kerron toki lisä jahka muistan ja kunhan tavataan.

Tämä nyt kuitenkin taisi olla blogin osalta tässä. Minä lähdin kotoa ja minä palasin. Ja nyt tiedän, että uskallan lähteä uudestaan, jos sille päälle sattuu.

Kaikkea hyvää teille kaikille!
Toivoo Emma

Matka Skotlantiin

Tiedättekö sen tuntee, kun jostain kummasta vain tietää jonkun maapallon kolkan olevan juuri sinua varten? Sellainen tunne, että jos sinne pääsee niin ei tule pettymään.

Skotlanti on minulle juuri sellainen paikka. Nimikin kuulostaa niin houkutelevalta. Jämäkkä ja rehellinen nimi, joka lupaa vain pelkkä hyvää. Ei mitään hienostelua vaan silkkaa jykevyyttä ja karua kauneutta.

Olen nyt nähnyt palan kyseisestä paikasta ja joskus pn nähtävä enemmän. Kävin siis Edinburghissa. Ja kyllä kuukaas kannatti istua 11h  bussissa, vaikka yöunet jäi vähäiseksi ja takapuoli oli hellänä istumisesta! Yritän parhaani mukaan kuvailla, mutta se jää pakostakin valjuksi.

Saavuttiin kello 7.30 bussiasemalla ja jo ensimmäiset näkymät kadulta olivat lupaavat. Aamupuurokin maistui erityisen hyvälle.

Kaupunki on harmaa ja meidän siellä ollessa oli taivaskin yhtä harmaa ja hieman sateinen ja ilma kylmä. Mutta siitä huolimatta nautin täysin rinnoin. Vanhoja korkeita rakennuksia, jotka kulkevat eritasossa. Kapeita väyliä talojen keskellä, jotka johtavat ylemmältä kadulta alemmalle. Mäkiä ja portaita. Mukavasti puhuvia ihmisiä: Sorry on enemmän sori kuin sorry.

Vanhan kaupungin alla on toinen kaupunki, joka rakennettin ensin varastotilaksi kauppiaille, mutta koska se ei ollut vedenpitävä alkoi tavara kärsiä. Luolastot jäivät tyhjilleen ja ne ottivat haltuunsa kaupungin köyhät, prostituoidut, rikolliset ja muut hämärä veikot. Luolastossa ei ilma kiertänyt hyvin, ei ollut pesu mahdollisuuksia tai lämmitystä, joten olot olivat kurjat. Sittemmin luolasto suljettiin ja nyt sinne pääsee kummituskierrokselle. Opas kertoo hyviä kummitusjuttuja ja samalla maanalaisen kaupungin historiaa.

Iso hieno linnakin siellä on, mutta pihiys iski, joten jäi linna näkemättä. Ja saksalainen joulutori. Täällä on varmaan joku saksalaisen joulun ihannointi, koska Bristolissakin on kyseinen joulutori. Ja maksoin elämäni ensimmäisen kerran luistelusta! Oli kuulkaas huisin hauskaa. Juuri tuolla joulutorilla oli luistinrata ja luistimet oli mallia oranssin hokkarit. Oli hieman totuttelemista alkuun. Sellainen miinuspuoli, että kahvilat tuppaavat menemään kiinni seitsemältä. Se on huono juttu, jos pitää bussin lähtöä odotella puoli kymmeneen asti. Piti sortua Mäkkäriin.

En tiedä. Jotain erikoista tuossa kaupungissa on.

Vauvoja näkyvissä!

Vietin tämän vaihdon toisen harjoittelu jakson Health Visitorsien mukana. Jatkossa kutsun heitä lyhennetysti HV. Briteissä äitiys- ja lastenhuolto on jaettu niin, että kätilöt hoitavat raskauden aikaisen hoidon ja tarkastukset sekä vauvan syntymän jälkeiset ensimmäiset pari viikkoa. Sitten kuvaan astuvat HV:t jotka hoitavat lasten terveystarkastukset ynm. siihen asti kunnes lapsi täyttää viisi vuotta ja siirtyy kouluterveydenhuollon pariin. HV:t ovat sairaanhoitajia, jotka ovat käyneet siihen päälle vuoden kestävän kurssin. Vastaavaa työtä tekevät siis kuin terveydenhoitajat Suomessa.

Yksi suuri ero kuitenkin on ja se on se, että HV:t tekevät kotikäyntejä. He vierailevat perheen luona vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana keskimäärin kolme kertaa, ja enemmän jos tarve vaatii. Sen jälkeen he tekevät kotikäyntejä seuraavan kerran yksi vuotis tarkastuksessa ja siitä eteenpäin kerran vuodessa. Äidit ja lapset eivät siis tule neuvolan vastaanotolle vaan neuvola tulee kotiin. HV:t pitävät myös kerran viikossa vauvaklinikkaa, jonne saa tulla punnituttamaan vauvansa ja kysymään neuvoa, jos jokin asia painaa mieltä. Lisäksi ainakin ohjaajani aina tähdensi perheille, että heille saa aina soittaa oli asia sitten pieni tai iso, ja tarpeen mukaan he järjestävät kotikäynnin.

Tykkäsin tosi tosi paljon näistä kolmesta viikosta! Oli todella mielenkiintoista nähdä neuvola toimintaa ja oppia lasten kehityksestä ja imetyksen tukemisesta ja kaikesta mahdollisesta vauvoihin ja pikku lapsiin liittyvästä. Ja olihan se myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan englantilaisten koteihin ja lapsiperhearkeen. Ja hitsi nyt vasta oikeasti käsitin, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että vauvat kasvaa nopeasti.  Se on ihan oikeasti huima vauhti.

Vietin myös pari päivää kätilöiden matkassa ja osallistuin muun muassa imetysluennolle, joka pidetään odottaville perheille. En osaa tarkkoja lukuja sanoa, mutta täällä imetys tilastot ovat huonommat kuin Suomessa. Monet valitsevat alusta alkaen pulloruokinnan syystä tai toisesta. Yksi kätilöistä sanoi, että joitakin vuosia sitten tilanne oli parempi, mutta se on nyt huonontunut. Hän on yrittänyt saada lukuja nousemaan pitämällä muun muassa juuri edellä mainittuja imetysluoentoja ja järjestämällä imetyskerhoja- ja tukihenkilöitä. Resursseja ei vain kuulemma ole niin paljon kuin tarvittaisiin suurepaan kampanjaan yms.

Me siis hurruuteltiin ympäri pitäjää autolla talosta toiseen. Yksi päivä aloin siinä autossa istuessa miettiä, että kuinka minä tänne oikein päädyin? Istumaan aivan ihanan neuvolantädin kanssa autoon ja olen menossa englantilaisiin perheisiin, heidän koteihinsa, tukemaan perhettä uudessa elämäntilanteessa. Tuntui kummalliselta ja hienolta. Olen niin onnellinen, että harjoittelu paikakseni valikoitui juuri HV:n kanssa työskentely. Näinä kolmena viikkona tutustuin paikalliseen kulttuuriin aivan eri perspektiivistä ja sain oppia niin paljon.

Nyt voin hyvillä mielin suunnata katseen ja jalat kohti Skotlantia! Viimeinen viikko siis on lomaa ja se alkaa huomenna viimeisen arvioinnin ja papereiden allekirjoittamisen jälkeen. Ja illalla kello kahdeksan starttaa 11 tunnin bussimatka Edinburghiin. Ja tiedättekö mitä? Olen aika innoissani tuosta bussimatkasta!

Hei taas!

Toiveet kannattaa ilmeisesi sanoa ääneen, koska silloin ne tapahtuu. Minun toiveeni toteutui: Täällä viileni! Jes, saa käyttää lapasia. 

Siinäpä suurimmat uutiset.

Seuraavassa on kuvallista kertomusta kauniista ja aurinkoisesta sunnuntaipäivästä ja retkestä mäelle ja tornille.

Kirje mummulle

Hei mummu!

Kuulin, että olet lukenut näitä minun kirjoituksiani. Toivottavasti niissä jotain tolkkua on. Mutta sen haluaisin nyt kertoa, että lapsenlapsesi ei sittenkään ihan toivoton tapaus ole. Nimittäin leivoin hyvät pullat! (Aiempi yrityshän päättyi erittäin huonosti) Unohdin tosin taikinasta kananmunan, mutta hyvin näytti noinkin onnistuvan. Brittiläiset kuivahiivat joutaa siis hiiteen. Näiden pullien pelastuspaketti saapui Norjasta asti. Kuivahiivaa, joka käyttäytyy niinkuin pitääkin ja kaardemummaa, joka on jo valmiiksi jauheena. Ah autuutta.

Siellä teidän kylällä on jo varmaan vähän vileämpää kuin täällä. Saisi täälläkin jo viiletä, kun marraskuu jo on. Eilen tarkeni pihalla jopa ilman takkia. Eihän sellainen nyt käy kysymykseen. Täällä ampuivat eilen ja tänään ilotulituksia. En ole varma onko se yleinen käytäntö Halloweenin aikaan vai joku ilotulituksen juhlavuosi. 

Eipä täällä sen ihmeelisempiä ole tapahunut. Aika tarkalleen kuukausi jäljellä täällä Englannissa oleilua ja sitten koittaa paluu toivottavasti kylmään Suomeen. Ihan oikeasti haluaisin käyttää jo lapasia...

Me nähdään varmaan sitten joulun aikaan seuraavan kerran. Hyvää alkanutta marraskuuta ja kerro ukille terveisiä.

Terveisin

Emma

Lontoo lyhykäisyydessään

Taustatiedoksi kerrotakoon, että samaiset matkalaiset vierailivat kyseisessä pääkaupungissa melkein viikolleen tasan 7 vuotta sitten. Eli nyt ei seuraa kuvia Big Benistä tai muista suosituista nähtävyyksistä, koska ne on jo aikaa sitten nähty.

Ensimmäinen havainto: Ihmisiä on enemmän kuin seitsemän vuotta sitten.

Toinen havainto: Victorian teatteri oli siellä, missä sen musitinkin olevan.

Aina niin luotettava ja helppokäyttöinen metro teki meille heti alkuunsa tepposet. Se ei toiminut, joten piti nyhjäistä suunnitelma numero bussi melko tyhjästä. Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta kun meidän kartta ei kertonut kaikkia kadun nimiä ja niitä bussejakin oli ihan muutama, mistä valita. Ja kaikenmaailman häiriötekijät (kuten miljoona autoa ja kaksi miljoonaa ihmistä samalla kadulla meidä kanssa) hieman rajoittivat hoksottimien toimintaa. Selvittiin viimein oikeaan punaiseen kaksikerroksiseen ja ehdittiin vielä takaisinkin samalle pysäkille ajoissa. Meitä nimittäin odotti toinen niistä asioista, jotka olimme suunnitelleet tekevämme.

Billy Elliot. Nähty myös 7 vuotta sitten.

Lyhyt musikaali arvostelu: Edelleen mahtava.

Matkaamme kuului myös vierailu Camden Townin marketti alueella. Matkaopas kertoi, että se on vaihotehtonuorten suosima alue. Oltiin ajoissa paikalla kello kymmenen, kun marketin piti aueta, mutta myyjät vasta availivat kojujaan. Aloitettiin siis päivä cafe lattella, chai lattella ja palalla sitruunakakkua. Alue osoittautui lopulta todella valtavaksi ja useampi tunti siellä vierähti. Alueelta löytyi erinäisten koru, huivi, hattu, tilpehööri ja vaate kojujen lisäksi myös ruokamarkkinat. Luonaaksi nautittiin tällaiset maukkaat neljän punnan intialaiset annokset.

Matkakumppanini omistaa hieman älykkäämmän puhelimen, jolla muun muassa saa hyviä kuvia ja joka itse kääntää kelloa. Illalla ihmeteltiin, miksi meillä on kellot eri ajassa, vaikka edellisenä päivänä oltiin samassa ajassa eletty. No talviaikaanhan sitä olisi pitänyt siirtyä ja älykäs puhelin osaa itse itsensä ajoittaa oikein. Oltiin siis koko päivä eletty tunti edellä. Tästä perspektiivistä katsottuna ei ollutkaaan ihme että kojut eivät vielä "kymmeneltä" auki olleetkaan.

Kolmas havainto: Ole liikkeellä tarpeeksi aikaisin, jos tahdot välttää suuria ihmismassoja.

Nyt seuraa suositus. Jos olet Lontoossa liikkeellä suosittelen käymään Greenwichissä. Siellä on kaunis puisto, kivoja pikku liikkeitä, vanha merenkulkukoulu, observatorio kukkulan päällä ja kauniita rakennuksia. Lisäksi alue on hyvää vaihtelua kiireiselle ja väkirikkaalle keskustan alueelle. Ja onhan siellä observatorion muurin kyljessä myös viiva kertomassa missä menee nollapituuspiiri ja Greenvichin nolla aika. Greenwich on myös valittu maailman perintökohteeksi siellä sijaitsevien historiallisten ja arkkitehtuurisesti merkittävien rakennusten takia. Suraavassa näkymiä Greenwichistä.

Neljäs havainto: Lontoo on niin iso, että siellä on vaikea vahingossa eksyä juuri oikeaan aikaan ihanan kahvilan tai ravintolan kohdalle.

Viides havainto: Kaupunki on täynnä ihmisiä, liikenteen hälyä ja yleistä hyörintää, mikä on omalta osaltaa mukavaa. Sitä ei kuitenkaan kauaa jaksa, joten on hyvä tietää, että Lontoosta löytyy myös rauhallisempia alueita.

Siinä meidän reissumme lyhykäisyydessään ja pääpiirteissään. Minun iltoihini kuului lisäksi iltasadun lukemista, jossa tapahtui muun muassa seuraavaa: Ruotsissa on atomipommi, josta tietää vain kourallinen ihmisiä. Kaksi heistä, eteläafrikkalainen Nombeko ja ruotsalainen Holger, jota ei ole rekisteröity syntyneeksi, yrittävät saada pääministeriä kiinni, jotta asia voitaisiin selvittää ja pommi hävittää. Holgerin rekisteröity veli Holger ja tämän vihainen tyttöystävä taas haluavat kuninkaan pois päiviltä ja lakkauttaa koko monarkian. Soppaan kuuluu myös israelilaisen salaisen palvelun agentit A ja B, jotka pommin vahingossa alunperin Nombekolle lähettivät. 

Jos haluaa lukea hulvatonta tarinaa on tässä yksi vaihtoehto: Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Englanniksi The girl who saved the king of Sweden.

Loppuun vielä kuva uutisesta, jonka bongasin bussissa matkalla Lontoosta Bristoliin.

 

Hyvä Ismo Leikola!

Matkakertomus nro 2

Määränpää: Bristol ja Lontoo
Matkalaiset: Yksi Suomesta ja yksi Norjasta
Matkantarkoitus: epäselvä, luultavasti viettää lomaa ja syödä hyvin

                                                          ---------------------------------

Loma alkoi, kun sain ihanaisen vierailijan Norjan maaperätlä. Velkommen! (Olin ihan varma, että se on vilkommen, mutta sanakirja opasti näin. Liekö oikein?) Ja tiedättekös, mitä loma ja matkailu tarkoittaa? Yöpymistä muualla kuin omassa sängyssä ja siitäkös vasta olin iloinen. Oli eri kiva päästä hotellin leveään sänkyyn ja suihkuun, jossa on ihan oikea käsisuihku eikä vain suutin katossa. Ensimmäinen huoneemme oli ilmeisesti suunniteltu liikuntarajoitteisille. Oli enemmän tilaa sängyn ympärillä, suihkussa oli istuin, pesuhuoneeseen ei ollut kynnystä, vessanpöntön vieressä oli puhelin ja sängyn vieressä apunaru. Se semmoinen punainen, mitä vetämällä saa henkilökunnan paikalle.

Seuraava hotellihuoneemme sijaitsi 13. kerroksessa ja pesuhuoneesta paljastui amme. Minä, joka en oikein ammeessa oleilusta välitä, päätin antaa sille mahdollisuuden. Piti ensin miettiä, että mitä tässä ammeessa tulee tehdä. Noin niin kuin, että tässäkö sitä vain lillutaan. Saunan kyllä ymmärrän ja sen, että siellä ei tarvitse mitään tehdä. Kunhan vain istuu. Tulin sitten siihen tulokseen, että ammeen tehtävä on sama kuin saunan. Rauhoittua ja rentoutua. Taisin lopulta selvittää lämpimän veden salaisuuden, koska seuraavassa majapaikassa melkein kaipasin ammetta.

13. kerros

Matkamme alkoi tutustumalla Bristoliin ja vaikka itse olen täällä ympäri ja ämpäri kierrellyt, löytyi vielä uusia hienoja paikkoja. Muun muassa tälle kuuluisalle sillalle on paremmat näkymät, kun kipuaa vähän ylemmäs läheisen observatorion kukkulalle.

Sitten löydetiin aivan ihastuttava kahvila, josta saa varmastikin maailman parhaat belgialaiset vohvelit marjoilla ja jogurtilla. Kierreltiin ympäriinsä sateessa ja välillä kuivassa säässä. Syötiin ja taas jatkettiin matkaa. Sellaista tavallista matkailusykliä. Ei minulla muuta kerrottavaa tähän hätään ole. Jatkan Lontoosta kertomista, kunhan sanat alkavat taas soljua paremmin.