Ensimmäinen havainto: Ihmisiä on enemmän kuin seitsemän vuotta sitten.
Toinen havainto: Victorian teatteri oli siellä, missä sen musitinkin olevan.
Aina niin luotettava ja helppokäyttöinen metro teki meille heti alkuunsa tepposet. Se ei toiminut, joten piti nyhjäistä suunnitelma numero bussi melko tyhjästä. Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta kun meidän kartta ei kertonut kaikkia kadun nimiä ja niitä bussejakin oli ihan muutama, mistä valita. Ja kaikenmaailman häiriötekijät (kuten miljoona autoa ja kaksi miljoonaa ihmistä samalla kadulla meidä kanssa) hieman rajoittivat hoksottimien toimintaa. Selvittiin viimein oikeaan punaiseen kaksikerroksiseen ja ehdittiin vielä takaisinkin samalle pysäkille ajoissa. Meitä nimittäin odotti toinen niistä asioista, jotka olimme suunnitelleet tekevämme.
Billy Elliot. Nähty myös 7 vuotta sitten.
Lyhyt musikaali arvostelu: Edelleen mahtava.
Matkaamme kuului myös vierailu Camden Townin marketti alueella. Matkaopas kertoi, että se on vaihotehtonuorten suosima alue. Oltiin ajoissa paikalla kello kymmenen, kun marketin piti aueta, mutta myyjät vasta availivat kojujaan. Aloitettiin siis päivä cafe lattella, chai lattella ja palalla sitruunakakkua. Alue osoittautui lopulta todella valtavaksi ja useampi tunti siellä vierähti. Alueelta löytyi erinäisten koru, huivi, hattu, tilpehööri ja vaate kojujen lisäksi myös ruokamarkkinat. Luonaaksi nautittiin tällaiset maukkaat neljän punnan intialaiset annokset.
Matkakumppanini omistaa hieman älykkäämmän puhelimen, jolla muun muassa saa hyviä kuvia ja joka itse kääntää kelloa. Illalla ihmeteltiin, miksi meillä on kellot eri ajassa, vaikka edellisenä päivänä oltiin samassa ajassa eletty. No talviaikaanhan sitä olisi pitänyt siirtyä ja älykäs puhelin osaa itse itsensä ajoittaa oikein. Oltiin siis koko päivä eletty tunti edellä. Tästä perspektiivistä katsottuna ei ollutkaaan ihme että kojut eivät vielä "kymmeneltä" auki olleetkaan.
Kolmas havainto: Ole liikkeellä tarpeeksi aikaisin, jos tahdot välttää suuria ihmismassoja.
Nyt seuraa suositus. Jos olet Lontoossa liikkeellä suosittelen käymään Greenwichissä. Siellä on kaunis puisto, kivoja pikku liikkeitä, vanha merenkulkukoulu, observatorio kukkulan päällä ja kauniita rakennuksia. Lisäksi alue on hyvää vaihtelua kiireiselle ja väkirikkaalle keskustan alueelle. Ja onhan siellä observatorion muurin kyljessä myös viiva kertomassa missä menee nollapituuspiiri ja Greenvichin nolla aika. Greenwich on myös valittu maailman perintökohteeksi siellä sijaitsevien historiallisten ja arkkitehtuurisesti merkittävien rakennusten takia. Suraavassa näkymiä Greenwichistä.
Neljäs havainto: Lontoo on niin iso, että siellä on vaikea vahingossa eksyä juuri oikeaan aikaan ihanan kahvilan tai ravintolan kohdalle.
Viides havainto: Kaupunki on täynnä ihmisiä, liikenteen hälyä ja yleistä hyörintää, mikä on omalta osaltaa mukavaa. Sitä ei kuitenkaan kauaa jaksa, joten on hyvä tietää, että Lontoosta löytyy myös rauhallisempia alueita.
Siinä meidän reissumme lyhykäisyydessään ja pääpiirteissään. Minun iltoihini kuului lisäksi iltasadun lukemista, jossa tapahtui muun muassa seuraavaa: Ruotsissa on atomipommi, josta tietää vain kourallinen ihmisiä. Kaksi heistä, eteläafrikkalainen Nombeko ja ruotsalainen Holger, jota ei ole rekisteröity syntyneeksi, yrittävät saada pääministeriä kiinni, jotta asia voitaisiin selvittää ja pommi hävittää. Holgerin rekisteröity veli Holger ja tämän vihainen tyttöystävä taas haluavat kuninkaan pois päiviltä ja lakkauttaa koko monarkian. Soppaan kuuluu myös israelilaisen salaisen palvelun agentit A ja B, jotka pommin vahingossa alunperin Nombekolle lähettivät.
Jos haluaa lukea hulvatonta tarinaa on tässä yksi vaihtoehto: Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Englanniksi The girl who saved the king of Sweden.
Loppuun vielä kuva uutisesta, jonka bongasin bussissa matkalla Lontoosta Bristoliin.
Hyvä Ismo Leikola!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti