Lauantain viettoa

Eilinen lauantaipäivä alkoi sateisessa säässä. Luulisi, että se ei täällä ole lainkaan outoa, koska saarihan on maailmankuulu sateisuudestaan. Mutta oikeastaan se oli ensimmäinen päivä tässä kuukauden aikana, kun satoi ihan oikeasti pitempään. Paikallisetkin ovat sanoneet, että tämä on ollut tavallisuudesta poikkeavan lämmin syksy. Shortseilla ja t-paidalla on ihmiset tuolla vielä vilistäneet. Nyt tosin alkaa jo (onneksi) viiletä. Eilen iltalenkille sain vetää pipon päähän! Voi että oli ihana tunne. Heh.

Mutta takaisin lauantaihin. Me nimittäin lähdettiin aamupalalle yhden finsken synttäreiden kunniaksi. Täällä mainostetaan paljon kahviloiden ikkunoissa, että perinteinen englantilainen aamiainen siihen ja siihen hintaan. Allekirjoittanutta ei kovin paljoa viehätä ajatus pekonista ja makkarasta aamutuimaan. Vegaanivaihtoehtokin tarjosi paistettuja sieniä ja pinaattia. Ei sekään käy järkeen. Päädyin siis pannukakkuihin ja rooibos-teehen. Seurueemme kolmas jäsen valitsi aamupalakseen Nälkäisen karhun puuron ja se oli kyllä maukasta.

En oikein keksi äkkiseltään, mikä olisi ollut parempi tapa viettää sateinen aamu kuin tuo kahvila-aamupala. Yksi viehättävä asia (usean muun joukossa) on tuo teen tarjoilu. Kuten kuvasta käy ilmi, tee tarjoillaan tuollaisessa pikkukannussa. Siitä saa useamman kupin itselleen. Ja jos ei rupattelun lomassa ehdi teetään hörppiä, aina voi kaataa pannusta lisää lämmikettä. Oikeastaan kaikkialla, lukuunottamatta yhtä ketjukahvilaa, on tee tuotu pannussa. Jos minä perustaisin kahvilan, niin siellä tee tarjottaisiin pannussa.

Lauantaipäivä jatkui minun osaltani kirpputorikierroksella. Hyppäsin bussiin numero 14  ja otin suunnan kohti Glousester roadia. Täällä kirpputorit eivät ole itsepalvelu kirppiksiä, vaan ne ovat hyväntekeväisyys kirppiksiä. Tuotto menee esimerkiksi hoitokodille, syöpäjärjestölle, kodittomille... Näin jopa kirppiksen, jonka tuotto menee kotieläimille, jotka tarvitsevat kipeästi eläinääkäriä. 

Seuraavassa tunnelmia kyseiseltä kadulta.

Tuo alue on tunnettu katutaiteestaan ja itsenäisistä (?) kaupoistaan. Tarkoitan sitä, että ne eivät mihinkään ketjuun kuulu. Paljon on myös ruokapaikkoja ja pubeja. Tuo on pitkä pitkä katu ja yksi minun lemppareista täällä. Nuo eriväriset rakennukset on aivan ihania, ja muutenkin tuolla kadulla on vain mukava maleksia eteenpäin ja katsella ihmisten menoa.

Käytiin yksi ilta tuossa alimmassa kuvassa näkyvässä caribialaisessa ravintolassa kuuntelemassa musiikkia. Siellä soitti 12 henkinen orkesteri soulia ja funkia. Niillä oli ainakin neljä puhallinsoittajaa ja kolme laulajaa. Hyvältä kuulosti, mutta korvatulpat olisi ollut tarpeen. Mietittiinkin tyttöjen kanssa, että pitää ottaa korvatulpat aina mukaan, vaikka lähtisi vain baariin, jossa ei live musiikkia soiteta. Täällä tuntuu tuo musiikki soivan hieman liian lujalla. Eräässä paikassa piti kurkku käheäksi huutaa, jos halusi keskustella. (Eikä kyseessä ollut edes yökerho) Joissain ravintoloissakin on musiikki lujalla ja se on aika ikävää. Kyllä nyt ravintolassa olisi mukava tavallisella äänenpainolla pystyä keskustelemaan.

Loppupäivä meni sitten bussia odotellessa. 45 minuuttia odottelin, mutta ei kuulunut. Lompsin sitten takaisin keskustaan ja yritin piipahtaa vaatekaupoisssa, mutta hermostuttamaanhan niissä alkoi. Liian isoja putiikkeja ja liian paljon vaatetta.