sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Matkakertomus

Matkakohde: Cheddar via Weston-Super-Mare 
Matka-aikataulu: Lauantai 11.10. aamusta iltaan
Matkalaiset: Kolme suomineitoa
Matkan tarkoitus: Karkoittaa krooniseksi yltynyt kaupunki-levottomuus. Saada hengittää raikasta ilmaa.
Matkasuunnitelma: Päästä Cheddariin, mahdollisesti löytää kalliot

                                          ----------------------------------------

Aamulla herätessä meinasi hieman kehtuutta koko lähteminen, mutta venyttely tuokio sai töissä jäykistyneet jäsenet vertymään. Ja matkailu parantaisi kaiken! Niin ruumiin kuin mielenkin jäykkyyden. Joten matkaan lähdettiin aamulla kello vaille yhdeksän. Ensimmäinen etappi oli ottaa bussi keskustaan bussiasemalle.

Meillä oli melkoinen kavalkadi bussikuskeja tällä reissulla. Yleensä kuskit ovat hyvin tervehtiväisiä ja mukavia. Ensimmäinen tuijotti kojelaudan mittareita eikä eväänsä tai suupieltään värähdyttänyt tervehdykseen. Toinen kuski oli ihan normaalin iloinen. Kolmas pyyteli anteeksi väsymystään, kun ei meinannut meidän lippuja ymmärtää. Neljäs piti tauon aina kun pystyi: tupakkatauko, juomatauko. Viides oli taas tavallinen kuski. Kuudes oli nälkäinen ja söi patonkia, joten kommunikointi ei oikein onnistunut. 

Tunti körryyteltiin Weston-Super-Mariin (olkoon se tästä lähni W-S-M). Ja arvatkaa mitä nähtiin?  Kaunista maaseutua, lehmiä, lampaita, kissoja, hevosia, kanoja, lintuja, autoja, ihmisiä. Ja kauniita taloja, kiviaitoja, puita ja vihreää vihreää vihreää. Ei lainkaan kaupungin harmaata. Ja sitten saavuttiin merenrannalle W-S-M:een ja  odoteltiin bussia. Yksi seurueemme jäsen kysyi osuvasti: "Oletteko nähneet tämän kauniimpaa paikkaa bussipysäkille?"






Ei nyt ihan heti tule mieleen.


Bussi saapui ja matka jatkui kohti Cheddarin kylää. Tästä eteenpäin tiet kapenivat ja mieli alkoi lisää ja lisää rauhoittua. Ajettiin pienten kylien läpi ja seurattiin kylttejä, että ei hurauteta meidän määränpään ohi. Cheddar valikoitui meidän matkakohteeksi jylhien kalliojyrkänteiden takia. Tosin ennen matkalle lähtöä ei ollut täysin varmaa pääsisimmekö sinne jalkaisin, mutta olimme varautuneet olemaan tyytyväisiä, vaikka kalliot jäisivät läheltä näkemättä.

Osattiin jäädä pois kylän kohdalla ja suunnattiin ensin täydentämään energiavarastoja ensiksi vastaan tulleeseen kahvilaan: melko halvalla teetä ja paahtoleipää. Paikka osoittautui kirkon ylläpitämäksi. Sivupöydällä oli laatikko rukouspyynnöille ja ilmoitustaululla kehotettiin nykäisemään tarjoilijaa hihasta, jos halusi tämän rukoilevan ihmettä tapahtuvaksi. Kahvilan ikkunasta näkyi osa kylänraittia ja verkkaiselta näytti lauantaipäivän meno. Autoja meni ja ihmisiä tuli. Sellaista verkkaisen vilkasta. 




Aikamme istuttuamme päätimme, että nyt on nostettava takapuolet ylös ja lähdettävä kohti Cheddar Gorgea, vaikka hyvin tyytyväisiä olimmekin rauhalliseen kahvilassa istumiseen. Seurattiin kylttejä. Matkalla kallioille nähtiin ainakin ravintola, teehuone, jäätelökioski, juustokauppa, jäätelökioiski, jäätelökioski, teehuone, matkamuistomyymälä, kahvila, turisti-info, juustokauppa ja hotelli.








Ja lopulta päästiin tänne. 









(Täytyy huomauttaa, että kuvat eivät täyttä oikeutta paikalle tuo.)

Kahden ison kalliojyrkänteen välissä kulkee siis autotie, jonka vartta lähdettiin lompsimaan ylöspäin.  Kalliot kohosivat jyrkemmiski mitä edemmäs ja ylemmäs tietä kuljimme. Päät takakenossa ihastelimme kallioiden jyrkyyttä, sinistä taivasta, jyrkänteillä keikkuvia kilipukkeja ja hengitettiin syvään tilaa, rauhaa ja ilmaa.Välillä melkein odotti kotkan liitävän kallioiden yllä. Ylhäälle kallioille olisi myös voinut kivuta ja kiertää sitä ylhäältäpäin, mutta meillä ei ihan tarpeeksi hyvät kengät moiseen seikkailuun ollut ja alhaalta ihailu riitti vallan mainiosti. 

Noiden kallioiden alla menee luolasto, jossa on ollut tapana kypsyttää paikallista cheddar-juustoa. Luolastoon pääsee pääsylippua vastaan. Pääsylippua emme ostaneet, mutta kimpale cheddaria lähti maistiaiseksi. Ja jäätelöt ostimme, koska se tuntui juuston ohella olevan paikallinen juttu. Ja hyvää oli! Alkoi satamaan ja lähdimme odottamaan bussia takaisin päin. Sinne jäi taakse suloinen pieni kylä.

Tällä kertaa pysähdyimme pidemmäksi aikaa W-S-M: een. Ensitöiksemme marssimme omeletti ravintolaan täyttämään vatsamme omeletilla ja ranskalaisilla potuilla. Siitä pikkuhiljaa astelimme takaisin merenrannalle. Ja tältä siellä näytti iltasella laskuveden aikaan.





Kaunis päätös kauniille päivälle. Kahdeksan maissa illalla kotiin palasi kolme reissussa hieman väsynyttä, mutta erittäin onnellistä neitokaista. Matkan päämäärä tuli saavutettua. Löysimme kauniin paikan, jossa hengittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti