Minä vietän nyt lomaviikkoa, johon on tähän mennessä kuulunut erään norjan ihmisen vierailu ja muutaman päivän visiitti Lontooseen. Lontoosta ja lomasta myöhemmin lisää. Ensin kerron siitä, kun ensimmäinen harjoittelu tuli päätökseensä. Ajattelin jakaa teidän kanssanne työpäivän päiväohjelman. Noin hyvin suuripiirteisesti ja ilman sen suurempia kuvituksia.
-----------------------------------------
Herätys kello 5.25. Vedenkeitin päälle ja pikapuuro hillolla nälkäiseen mahaan. Työvaatteet ja eväät kassin ja menoksi. Bussipysäkillä odottelua klo 6.15. Usein bussissa ei muita matkustajia vielä ole. Mukaan nappaan bussista ilmaisen Metro lehden aamupäivän tauon ratoksi. Sairaalalla 6.30. Neljänteen kerrokseen pukuhuoneeseen ja siitä kerros ylemmäs osastolle.
Aamun pelastaja. |
7.00 alkaa raportti ja sen jälkeen aamupalan jako. Valittavana on Weetabixeja, muroja tai samaista pikapuuroa, jota aamulla syön. Lisäksi paahtoleipää ja teetä. Sitten päivänohjelma määräytyy sen mukaan, onko ohjaajani vastaava hoitaja vai ei. Vaihtoehtoisesti siis aamupesuja health care assistantin kanssa tai yksistään, lääkkeiden jakoa ohjaajan kanssa tai yleistä asioiden hoitoa. Yhdeksältä on moniammatillisen tiimin kokoontuminen, jossa käydään läpi pikaisesti jokainen osaston potilas ja mikä on kenenkin suunnitelma potilaan varalle. Esimerkiksi toimintaterapeutti kertoo oman näkemyksensä potilaan tilasta. Mielestäni kyseiset kokoontumiset ovat todella hyviä ja moniammatillisuutta parhaimmillaan, koska siinä voidaan kasvotusten puhua jokaisen tahon kanssa, joka potilaan hoitoon osallistuu.
Puolen päivän maissa on ensimmäinen puolen tunnin tauko ja Metro-hetki. Täällä on jäänyt uutisten luku melko vähälle, kun en jostain syystä tykkää netistä uutisia lukea. Ei ole sanomalehden voittanutta! Mutta Metron avulla pysyy ainakin perillä julkkisten juoruista ja lähitienoon shokkiuutisista. Parasta antia on kuitenkin Rush-hour-crush. Pieni palsta, johon ihmiset kirjoittavat bussirakastumisiaan. Esimerkiksi seuraavanlaisesti: Hei sinä ruskeatukkainen simpsakka leidi bussissa 45. Näen sinut joka aamu klo 7.45 ja valloittava hymysi seuraa minua koko päivän. Irtoaisiko minulle muutama sananen hymyn lisäksi? Terveisin keski-ikäinen mies vihreissä housuissa.
Tauon jälkeen jatkuu työt siitä, mihin ne jäi. En nyt sen tarkemmin ala kuvailemaan. Sitä mitä sairaanhoitajan työhön noin yleisesti ottaen kuuluu. Neljän maissa on seuraava puolen tunnin tauko. Semmoinen asia selvisi, että täällä hoitajat eivät saa palkaa ruokatunnilta. Eli vaikka töissä ollaan 12,5 tuntia, palkkaa saa vain 11,5 tunnilta. Siksi tauot tosiaan yleensä ovat tarkalleen sen puoli tuntia, eikä tauon aikana tarvitse hoitaa työasioita. Potilaille päivällinen tarjoillaan kuuden maissa ja niin kuin lounaallakin, he ovat etukäteen saaneet muutamasta vaihtoehdosta valita ruoan ja lisukkeen, mitä haluavat syödä. Lisäksi teetä tarjoillaan aamulla ja aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä, illalla ja vähän joka välissä.
19.30 loppuu työvuoro. Sairaanhoitajat tosin poikkesksetta aina jäävät ylitöihin antamaan raporttia yövuoron hoitajille eli varmaan kahdeksan maissa pääseävät lähtemään. Kotona olen usein ennen puolta yhdeksää. Ja saman tien laittamaan seuraavan päivän eväät valmiiksi ja nukkumaan. Sähköpostit joskus jaksaa lukea, mutta ei työpäivinä paljoa "tavallista kotielämää" ehdi elää.
En mitään tyhjentävää analyysiä osaa sanoa. Mutta nyt tiedän, mitä kahdentoista tunnin työvuoro ihan konkreettisesti tarkoittaa. Siinä on hyvät ja huonot puolet niin kuin kaikessa muussakin. Vähemmän työpäiviä tarkoittaa enemmän vapaata. Kaksitoista tuntia menee yllättävän kivuttomasti. Kuitenkin minusta on mukavampi, että päivässä on hieman muutakin aikaa kuin vain työ esim. käydä lenkillä tai laittaa ruokaa. Ja minä tykkään arkirutiineista, joten jos saa valita, otan lyhyemmän työpäivän ja vähemmän vapaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti