Eroista

Nyt kerron teille eroista, mitä olen huomannut tähän mennessä Suomen ja Englannin sairaaloiden välillä. Ottakaa huomioon, että olen ollut täällä töissä vasta kaksi viikkoa ja nähnyt vain yhden osaston (complex care ward, jossa pääasiassa vanhuksia) eli analyysi ei voi kovin syväluotaava olla. Tarkoitukseni ei ole vertailla kumpi on parempi eikä kritisoida mitään vaan tuoda vain esille eroja. 

                                                             --------------------------

Täällä on suuressa kaatumariskissä oleville potilaille omat hoitajat. (Voi olla myös jokin muu syy kuin kaatuma-alttius) He tulevat usein rekrytointifirman kautta eivätkä siis ole vakituisena osastolla. Menevät aina sinne, missä tarvetta on. Heitä kutusutaan nimellä special (kirjoitusasu ei tiedossa) tai 1:1. He hoitavat vain kyseistä potilasta ja merkitsevät tunnin välein lomakkeelle potilaan sen hetkisen olotilan (esim. levoton, nukkuu..) ja mikä on hoitajan rooli ollut kyseisellä hetkellä. Miedän osastolla on 32 petipaikkaa ja joka päivä noin 6 henkilökohtaista hoitajaa. 

Täällä ei rollaattoria osastolla käytetä, vaan potilaan apuna on zimmer. En osaa tähän kuvaa nätisti liittää. Mutta kuvahaulla löytyy nimellä walker. Se on kävelytuki, jossa edessä on renkaat ja takana renkaattomat jalat. (Heh, mikä selitys)

Rollaattorit, joita olen nähnyt ovat kolmionmallisia (3 wheel rollator). Edessä yksi pyörä ja takana kaksi. Menee pienempään tilaan kuin se tavallinen. Istuin osaa ei kyseisessä mallissa tosin ole.

Kirjaaminen hoituu paperiversiona. Potilaan huoneen edessä tai huoneessa on kansio, johon merkitään syömiset, erittämiset, mittaustulokset ynm. Lisäksi on kaavio, johon tulisi tunnin välein kirjata potilaan asento, onko kivut hallinnassa, onko tarvetta mennä vessaan ynm. Lisäksi siihen merkitään, onko sängyn lähimaasto turvallinen esim. pistävistä esineistä ja onko soittokello lähettyvillä.

Muita lomakkeita on muun muassa kanyylilomake, johon merkitään kanylointipäivä ja sitten seuraavien päivien kohdalle, miltä kanyylin ympäristö näyttää ja onko esim. kipuja.

Kuikat ovat kertakäyttöisiä. Samaa materiaalia kuin kaarimaljat ja ne murskataan käytön jälkeen.

Potilaiden huoneissa on omat lääkekaapit, joihin tuodaan potilaalla käytössä olevat lääkkeet. Lääkkeitä ei jaeta etukäteen. Myös lääkkeille on oma kaavake, johon lääkkeiden nimet ja annokset on käsinkirjoitettu.

Lääkärit kulkevat siisteissä vaatteissa, eivätkä he (ainakaan meidän osastolla) käytä valkoista takkia. Siisteillä tarkoitan sitä, että naisilla vaikka mekko ja miehillä kauluspaita. Ja kaikilla on tähän mennessä ollut hienot kengät. Sellaiset vaatteet siis, joilla voisi vaikka ravintolaan lähteä.

Omaiset käyvät usein potilaiden luona ja monet tulevat aina ruoka-aikaan syöttämään.

Käsidesiä käytetään vähän. Niitä löytyy käytävältä pari ja joistain potilashuoneista.

Vuoronvaihtuessa annetaan yleinen raportti, jossa käydään läpi esim. kaikki eristyshuoneet ja kenellä on vakava painehaavauma. Tarkempi raportti potilaista annetaan potilaan huoneen liepeillä.

Hoitajilla ei ole omaa huonetta kansliana, vaan sisääntulon edessä on avoin tila kansialle ja siellä sijaitsevat myös lääkekaapit.

Suurin ero on tietysti kieli. Yllätyin, miten helppoa loppujen lopuksi englanniksi on ollut keskustella hoitotyön sanastolla. En tietenkään jokaista lausetta ihan prikulleen ymmärrä, mutta tärkeimmän kyllä. Ärsyttävintä on ollut se, kun potilaiden kanssa niitä näitä rupattelu ei tahdo luonnistua. 

                                                   -----------------------------------

Eroja löytyy työtavoissa ja työvälineissä, mutta lopultahan hoito on samanlaista, koska ihmisillä on samat perustarpeet ympäri maailman. Puhtaudesta tulee huolehtia, lääkkeiden turvaallisuudesta jne. Siksi lähdinkin vaihtoon, että näen erilaista hoitokulttuuria. Siitä voi oppia paljon. Täällä näkee myös suomalaisen hoitokulttuurin eri perspektiivistä. Tarkoitan, että kun on nähnyt toisenlaisia tapoja toimia, ei välttämättä pidä sitä jo oppimaansa ainoana ja oikeana työtapana.