No minä siis nyt läksin kotoa pois joksikin aikaa. Nykyisen tietämyksen mukaan kolmen kuukauden päästä palaan. Valoitan nyt hieman tätä lähtemisen syytä. Ei lähteminen läheskään noin synkkää ollut kuin otsikko antaa olettaa, mutta hieman haikeutta (tai mitä lie) oli ilmassa. Elikkäs vaikutan nyt tämän syksyn kuningatar Elisabethin valtakunnan lounais rannikolla. Ja syy on niinkin simppeli kuin harjoitteluvaihto. Ei siis mitään niin dramaattista kuten rakastuminen, joka on muistaakseni yleisin syy, miksi ihmiset muuttaa ulkomaille. Tai ainakin se melko lähelle paalupaikkaa sijoittuu.
Tarkoitus on siis kirjoitella tänne blogin puolelle, mitä kaikkea tulee tapahtumaan nyt kun se oman kodin ovi on suljettu kolmen kuukauden ajaksi ja uusi kodin ovi avattu ihan muualla. Kirjoituksia tulee varmaankin hyvin vaihtelevalla aikavälillä ja menestyksellä. Mutta niitä tulee.
Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut perehdytystä sairaalalla, yliopistolla vierailua, aikataulun suunnittelua ja lähikaupan metsästystä. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä se lämmin vastaanotto, jolla meidät on otettu täällä vastaan. Koulun opettajien puolesta ja majoitushenkilökunnan puolesta. Ihmiset ovat olleet todella todella ystävällisiä ja saaneet meidät tuntemaan olomme todella tervetulleiksi. Ja he ovat nähneet vaivaa, jotta meidän asettautuminen tänne olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi pääsimme tänne asuntolaan jo viikonloppuna ja viikkoa aikaisemmin, vaikka yleisesti lukukausi alkaa vasta parin viikon päästä.
Tähän väliin pieni sivuhuomatutus "meistä". Me käsittää siis minun lisäksi kaksi muuta sairaanhoitaja opiskelijaa Suomen maasta. Joskus saatta vilahdella täällä siis monikko, mutta sen tarkemmin en ala heitä tai itseäni esittelemään. Tuntee ken tuntee.
Loppuun liitän nyt teidän iloksenne musiikkikappaleen, josta röykeästi lainasin nimen blogiini. Älkää käsittäkö väärin, minä viihdyn täällä vallan mainiosti ja tunnelmat on aivan toisenlaiset kuin, mitä Ville laulaa. Mutta kuunnelkaa nyt tuota ääntä! Ei ole Ville Valon voittanutta, vaikka laulu itsessään taipuukin melankolian puolelle melko vahvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti