No nyt koitti se kaunis päivä, kun teki mieli pullaa leipoa. Eikun vaan kauppaan aineksia hakemaan. Tässä tulos:
Kardemumma löytyi siis vain kokonaisena. Mukilla murskasin tuon kuoren rikki ja sisältä löytyi tuollaisia kaardemumman jyväsiä. Yritin niitä vielä vähän pienemmäksi jauhaa, mutta huonolla menestyksellä. Eipä niitä tosin olisi jauhemaisemmaksi tarvinnut saada, kun ei ne valmiista pullasta mitenkään kummallisesti erottunut.
Sitten koitti taikinan vaivausvaihe ja silloin näytti vielä hyvältä. En tosin löytänyt kuin kuivahiivaa, mutta onhan siitä ennenkin onnistunut. Tässä versioissa tosin ohjeistettiin ensin tekemään sokerista, lämpimästä nesteestä ja hiivasta seos, jota pitäisi turvottaa vartin verran. Enhän minä sellaista alkanut tekemään, kun en ennenkään. Olisi ilmeisesti pitänyt.
Tässä tulos 45 minuutin kohottamisen jälkeen. Ei mitään muutosta. Ehkä hyvällä mielikuvituksella puoli millimetriä kohonnut.
No en antanut kohoamattomuuden lannistaa, vaan leivoin korvapuusteja vesipulloa kaulimena käyttäen. Ulkomaalaisapurini leipoi voisilmäpullia, kun ei ollut ennen pullia leiponut.
Seuraava kinkkinen paikka oli pullasudin puuttuminen. Haarukalla oli hieman vaikea sutia pullia, niin vaaleiksihan ne jäi. Tässä lopputulos.
Tuli tuommoisia kummallisia. Luonnossa ne on vielä kummallisemman oloisia. Ne on tosi tiiviitä ja painavia. Ja kuivia. Ja kaardemummaa on liian vähän.
Että se siitä pullasta. Kyllähän noita syö, kun teehen dippailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti