sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Viikkoraportti

Kampuksella:

Iltaisin on tullut nukahdettua juhlakansaan riemunpitoon. Tuossa ikkunan alla pitävät hauskaa ennen baariin siirtymistä. Viikko takana tätä kouluvuoden aloittamisen juhlahumua...

Oltiin tulossa pikku kylästä (alempana selvitystä siitä) kotiin ja juhlakansa vasta lähdössä. Katselin tyttöjen mini mini asuja ja tunsin itseni melko vanhaksi mammaksi polvipituisessa neulosmekossa. Ihan oikeasti pieniä ne mekot ja yläosat. Ei ole montaa kymmentä senttiä kangasta niihin tärveltynyt.

Sairaalassa:

Manuaalisella verenpainemittarilla mittausta (kerran onnistuin, toisen epäonnistuin). Täällä aika usein tarkistetaan manuaalisella, jos digitaalisella lukemat on tavallisesta poikkeavat.

Opin, että henkilökuntalounasta ei sairaalassa saa vielä kello 11. Silloin vasta lopetellaan aamupalaa.

Herttaisia nämä englesmannit, kun hoitajia puhuttelevat nätisti. "Yes my love, thank you my love. Ja sama myös toisinpäin. Hoitajat käyttävät paljon potilaan omaa nimeä ja lisäävät siihen jonkun hellittelypäätteen: love, dear, lovely... Ainakin näin vanhusten osastolla.

Kaupungilla:

Piipahdus alueella, jossa on intialaisia/caribialaisia/afrikkalaisia ruokakauppoja ja halal lihaa myyviä lihakauppiaita. Mukaan tarttui platntain chips pussi. Vähän niinkuin ne kuivatut banaanilastut, mutta nämä ei ollut läheskään niin makeita.

Lauantaina kaupungilla on paaaaljon porukkaa. Parempi pysyä poissa jaloista.

Kotona:

Yritin pullaa leipoa, mutta ei löytynyt kaardemummaa kaupasta. Vain kokonaisia, mutta en minä niillä mitään tee. Suunnitelman vaihto ja tuloksena omenahyvettä. Se ei ikinä pieleen voi mennä.

(P.S Armaan siskoni kanssa asiasta keskustelin ja hän kertoi murskanneensa kaardemummat. Eli pullaa tiedossa tässä joku kaunis päivä.)

Ilonpäivät koitti, kun Vain Elämää näkyy täällä.

Muualla:

Päivänä eräänä töistä lähtiessä hypättiin väärään bussiin ja körryyteltiin aika pitkälle ennen kuin todettiin olevamme väärällä suunnnalla. Mutta kas! Paikka oli mitä ihastuttavin. Ihan kuin pienen pieni (ranskalais) kylä. Semmoinen kadunmittainen. Lauantai illan ratoksi lähdimme sitten istumaan iltaa kyseiseen kylään. Ja voi, mikä ihana cafe bar meitä siellä odotti! Pöydillä paloi valkoiset pöytäkynttilät, tiski oli puinen ja oranssiksi maalattu, pöydät tukevat ja tunnelma mitä kiireettömin.

Levylautasella:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti