torstai 18. syyskuuta 2014

Kylpylälomalla

En ole koskaan, toisin sanoen niin kauas kuin muistini yltää, ollut kylpylälomalla. Se kun ei kuuluu top 10 lomanvietto tavoista. Kävin Bathissa, joka on tunnettu roomalaisesta kylpylästään. Tämän lähemmäksi kylpylälomailua en varmaan vähään aikaan pääse.

Silloin kun Englanti oli osa Rooman valtakuntaa, Bathiin rakennettiin kylpylä. Kyseiseen kylpylän alla sijaitsee lämmin vesialue (hot springs), josta lämmin vesi saatiin pulppuamaan altaisiin. Kävin kyseisessä Roman Bathissa ja oli hienoa nähdä, miten altaat ja pilarit ja muut on säilyneet ammoisista ajoista tähän päivään. Tosin en jaksanut sen enempää perehtyä kolikoihin ja muurin palasiin, joita alueelta oli arkeologisten kaivauksein yhteydessä löytynyt. Paikka on pikkuruisen Bathin vetonaula, mutta en lähtisi uudestaan kylpylän takia. Lähtisin uudestaan Bathin tunnelman takia.





Tuossa edessä olevien muurien takana ja alla sijaitsee kyseinen kylpyläkompleksi.

Bath on myös se kaupunki, jonne Jane Austenin romaanien henkilöt lähtivät lomailemaan ja viettämän seuraelämää.

Minun Bathin päiväni alkoi katselemalla, kuinka kaupunki herää eloon yön jäljiltä. Kauppoja avatiin, harvat ihmiset menivät sinne ja tänne. Ilma oli ihanan ammunraikas ja kirpsakka. Tätä olin kaivannut.

Bathista mieleen jäivät kahvilat. Olisin vähintäänkin joka toiseen voinut astua teelle ja kakulle. Ne oli tiedättekö semmoisia oikeita kahviloita, joissa kakut ei tule pakasteena ja tee tarjoillaan pikku pannussa. Ja voi sitä kakkua, jonka söin! Kahvi-pekaanipähkinä kakku. Nam. 

Kuvailisin Bathia adjektiivilla söpö (mutta ei sellainen vaalenpunaisen söpö). Siellä oli suloisia pieniä katuja, joita talsin ees ja taas. Ja kalliita vaatekauppoja. Tiedättekö semmoisisa, joissa myydään hienojen herrojen lakkeja ja tweede takkeja ja ruutusukkia. Ja kirjakauppa, jossa vierähti tovi ja josta matkaan tarttui kirja ja toinenkin. Siellä oli rauhallista, ja hiljaisia puistoja ja joen varsi. Hyvä ääninen mies kitaran kanssa soittamassa kadulla. Istahdin toviksi kuuntelemaan ja nakkasin pari lanttia kiitokseksi. Lisäksi mietin, että viidakkoonko sitä on tullut. Kyllähän minä tiesin, että Englanti vehreämpi paikka on, mutta että näin lähellä viidakkoa.




Paluu matkalla bussiin istui liuta koululaisia matkalla kotiin. Oli paljon asiaa toisilleen.

Päivä oli erittäin hyvä. Enempää ei tarvitse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti