Loppusanat

Heissa vaan kaikille!
Kotomaaperällä olen nyt tallustellut sen pari viikkoa. Eikä ole kirjoitus luistanut sitten vähääkään. Koko Englanti tuntuu nimittäin niin kaukaiselta. Ihan kuin en olisi siellä käynytkään. Eikä täällä joulupukin maassa edes oikein lunta ole näkyvillä. Eilen matkasin hieman pohjoisemmaksi itärajalle päin ja siellä oli onneksi lunta. Toivo elää, että se valkeus tännekin leveyspiirille mönkii.

Mutta joo, tuota noin. Mitä brittilästä sitten jäin mieleen.

Kielitaito koheni.
Monikulttuurisuus/kansainvälisyys (mitä eroa noilla on?) Oikeasti ihmisiä oli joka puolelta maapalloa ja englantia puhuttiin vaikka ja miten.
Kaupan kassalla myyjä odottaa kiltisti, että tavarat on ensin saatu pakattua ja sitten vasta otetaan maksu ja seuraavaa asiakasta aletaan palvella, kun edellinen on poistunut.
Halpa bussi lippu Edinburghiin!
Paikallinen pubi, josta ei teetä saati mitään muutakaan kuumaa saanut. Piti siirtyä plan B:n Guinness.
Herneet. Pakasteherneet. Pakastevihannekset jättipusseissa. Pinnattikin piti ostaa kilon pussissa.
Jacket potato: uuniperuna, joka on mahdollisesti täytetty jollain. Niitä sai pubeista, kaupan hyllyltä, sairaalasta ja niitä mainostettiin.
Se yksi ihana lähihoitaja, joka antoi minulle mustan kuulakärkikynänä, koska sinisellä ei missään nimessä saa ammattilainen kirjoittaa.
Rohkeus.
Hakekaa kätilö!- muki.
Harjoittelu vauvojen ja odottavien äitien parissa.

Siinä hieman laiha lista. Mutta niinkuin sanoin, kuin olisin valovuosia sitten siellä ollut. Kerron toki lisä jahka muistan ja kunhan tavataan.

Tämä nyt kuitenkin taisi olla blogin osalta tässä. Minä lähdin kotoa ja minä palasin. Ja nyt tiedän, että uskallan lähteä uudestaan, jos sille päälle sattuu.

Kaikkea hyvää teille kaikille!
Toivoo Emma

Matka Skotlantiin

Tiedättekö sen tuntee, kun jostain kummasta vain tietää jonkun maapallon kolkan olevan juuri sinua varten? Sellainen tunne, että jos sinne pääsee niin ei tule pettymään.

Skotlanti on minulle juuri sellainen paikka. Nimikin kuulostaa niin houkutelevalta. Jämäkkä ja rehellinen nimi, joka lupaa vain pelkkä hyvää. Ei mitään hienostelua vaan silkkaa jykevyyttä ja karua kauneutta.

Olen nyt nähnyt palan kyseisestä paikasta ja joskus pn nähtävä enemmän. Kävin siis Edinburghissa. Ja kyllä kuukaas kannatti istua 11h  bussissa, vaikka yöunet jäi vähäiseksi ja takapuoli oli hellänä istumisesta! Yritän parhaani mukaan kuvailla, mutta se jää pakostakin valjuksi.

Saavuttiin kello 7.30 bussiasemalla ja jo ensimmäiset näkymät kadulta olivat lupaavat. Aamupuurokin maistui erityisen hyvälle.

Kaupunki on harmaa ja meidän siellä ollessa oli taivaskin yhtä harmaa ja hieman sateinen ja ilma kylmä. Mutta siitä huolimatta nautin täysin rinnoin. Vanhoja korkeita rakennuksia, jotka kulkevat eritasossa. Kapeita väyliä talojen keskellä, jotka johtavat ylemmältä kadulta alemmalle. Mäkiä ja portaita. Mukavasti puhuvia ihmisiä: Sorry on enemmän sori kuin sorry.

Vanhan kaupungin alla on toinen kaupunki, joka rakennettin ensin varastotilaksi kauppiaille, mutta koska se ei ollut vedenpitävä alkoi tavara kärsiä. Luolastot jäivät tyhjilleen ja ne ottivat haltuunsa kaupungin köyhät, prostituoidut, rikolliset ja muut hämärä veikot. Luolastossa ei ilma kiertänyt hyvin, ei ollut pesu mahdollisuuksia tai lämmitystä, joten olot olivat kurjat. Sittemmin luolasto suljettiin ja nyt sinne pääsee kummituskierrokselle. Opas kertoo hyviä kummitusjuttuja ja samalla maanalaisen kaupungin historiaa.

Iso hieno linnakin siellä on, mutta pihiys iski, joten jäi linna näkemättä. Ja saksalainen joulutori. Täällä on varmaan joku saksalaisen joulun ihannointi, koska Bristolissakin on kyseinen joulutori. Ja maksoin elämäni ensimmäisen kerran luistelusta! Oli kuulkaas huisin hauskaa. Juuri tuolla joulutorilla oli luistinrata ja luistimet oli mallia oranssin hokkarit. Oli hieman totuttelemista alkuun. Sellainen miinuspuoli, että kahvilat tuppaavat menemään kiinni seitsemältä. Se on huono juttu, jos pitää bussin lähtöä odotella puoli kymmeneen asti. Piti sortua Mäkkäriin.

En tiedä. Jotain erikoista tuossa kaupungissa on.

Vauvoja näkyvissä!

Vietin tämän vaihdon toisen harjoittelu jakson Health Visitorsien mukana. Jatkossa kutsun heitä lyhennetysti HV. Briteissä äitiys- ja lastenhuolto on jaettu niin, että kätilöt hoitavat raskauden aikaisen hoidon ja tarkastukset sekä vauvan syntymän jälkeiset ensimmäiset pari viikkoa. Sitten kuvaan astuvat HV:t jotka hoitavat lasten terveystarkastukset ynm. siihen asti kunnes lapsi täyttää viisi vuotta ja siirtyy kouluterveydenhuollon pariin. HV:t ovat sairaanhoitajia, jotka ovat käyneet siihen päälle vuoden kestävän kurssin. Vastaavaa työtä tekevät siis kuin terveydenhoitajat Suomessa.

Yksi suuri ero kuitenkin on ja se on se, että HV:t tekevät kotikäyntejä. He vierailevat perheen luona vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana keskimäärin kolme kertaa, ja enemmän jos tarve vaatii. Sen jälkeen he tekevät kotikäyntejä seuraavan kerran yksi vuotis tarkastuksessa ja siitä eteenpäin kerran vuodessa. Äidit ja lapset eivät siis tule neuvolan vastaanotolle vaan neuvola tulee kotiin. HV:t pitävät myös kerran viikossa vauvaklinikkaa, jonne saa tulla punnituttamaan vauvansa ja kysymään neuvoa, jos jokin asia painaa mieltä. Lisäksi ainakin ohjaajani aina tähdensi perheille, että heille saa aina soittaa oli asia sitten pieni tai iso, ja tarpeen mukaan he järjestävät kotikäynnin.

Tykkäsin tosi tosi paljon näistä kolmesta viikosta! Oli todella mielenkiintoista nähdä neuvola toimintaa ja oppia lasten kehityksestä ja imetyksen tukemisesta ja kaikesta mahdollisesta vauvoihin ja pikku lapsiin liittyvästä. Ja olihan se myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan englantilaisten koteihin ja lapsiperhearkeen. Ja hitsi nyt vasta oikeasti käsitin, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että vauvat kasvaa nopeasti.  Se on ihan oikeasti huima vauhti.

Vietin myös pari päivää kätilöiden matkassa ja osallistuin muun muassa imetysluennolle, joka pidetään odottaville perheille. En osaa tarkkoja lukuja sanoa, mutta täällä imetys tilastot ovat huonommat kuin Suomessa. Monet valitsevat alusta alkaen pulloruokinnan syystä tai toisesta. Yksi kätilöistä sanoi, että joitakin vuosia sitten tilanne oli parempi, mutta se on nyt huonontunut. Hän on yrittänyt saada lukuja nousemaan pitämällä muun muassa juuri edellä mainittuja imetysluoentoja ja järjestämällä imetyskerhoja- ja tukihenkilöitä. Resursseja ei vain kuulemma ole niin paljon kuin tarvittaisiin suurepaan kampanjaan yms.

Me siis hurruuteltiin ympäri pitäjää autolla talosta toiseen. Yksi päivä aloin siinä autossa istuessa miettiä, että kuinka minä tänne oikein päädyin? Istumaan aivan ihanan neuvolantädin kanssa autoon ja olen menossa englantilaisiin perheisiin, heidän koteihinsa, tukemaan perhettä uudessa elämäntilanteessa. Tuntui kummalliselta ja hienolta. Olen niin onnellinen, että harjoittelu paikakseni valikoitui juuri HV:n kanssa työskentely. Näinä kolmena viikkona tutustuin paikalliseen kulttuuriin aivan eri perspektiivistä ja sain oppia niin paljon.

Nyt voin hyvillä mielin suunnata katseen ja jalat kohti Skotlantia! Viimeinen viikko siis on lomaa ja se alkaa huomenna viimeisen arvioinnin ja papereiden allekirjoittamisen jälkeen. Ja illalla kello kahdeksan starttaa 11 tunnin bussimatka Edinburghiin. Ja tiedättekö mitä? Olen aika innoissani tuosta bussimatkasta!

Hei taas!

Toiveet kannattaa ilmeisesi sanoa ääneen, koska silloin ne tapahtuu. Minun toiveeni toteutui: Täällä viileni! Jes, saa käyttää lapasia. 

Siinäpä suurimmat uutiset.

Seuraavassa on kuvallista kertomusta kauniista ja aurinkoisesta sunnuntaipäivästä ja retkestä mäelle ja tornille.

Kirje mummulle

Hei mummu!

Kuulin, että olet lukenut näitä minun kirjoituksiani. Toivottavasti niissä jotain tolkkua on. Mutta sen haluaisin nyt kertoa, että lapsenlapsesi ei sittenkään ihan toivoton tapaus ole. Nimittäin leivoin hyvät pullat! (Aiempi yrityshän päättyi erittäin huonosti) Unohdin tosin taikinasta kananmunan, mutta hyvin näytti noinkin onnistuvan. Brittiläiset kuivahiivat joutaa siis hiiteen. Näiden pullien pelastuspaketti saapui Norjasta asti. Kuivahiivaa, joka käyttäytyy niinkuin pitääkin ja kaardemummaa, joka on jo valmiiksi jauheena. Ah autuutta.

Siellä teidän kylällä on jo varmaan vähän vileämpää kuin täällä. Saisi täälläkin jo viiletä, kun marraskuu jo on. Eilen tarkeni pihalla jopa ilman takkia. Eihän sellainen nyt käy kysymykseen. Täällä ampuivat eilen ja tänään ilotulituksia. En ole varma onko se yleinen käytäntö Halloweenin aikaan vai joku ilotulituksen juhlavuosi. 

Eipä täällä sen ihmeelisempiä ole tapahunut. Aika tarkalleen kuukausi jäljellä täällä Englannissa oleilua ja sitten koittaa paluu toivottavasti kylmään Suomeen. Ihan oikeasti haluaisin käyttää jo lapasia...

Me nähdään varmaan sitten joulun aikaan seuraavan kerran. Hyvää alkanutta marraskuuta ja kerro ukille terveisiä.

Terveisin

Emma

Lontoo lyhykäisyydessään

Taustatiedoksi kerrotakoon, että samaiset matkalaiset vierailivat kyseisessä pääkaupungissa melkein viikolleen tasan 7 vuotta sitten. Eli nyt ei seuraa kuvia Big Benistä tai muista suosituista nähtävyyksistä, koska ne on jo aikaa sitten nähty.

Ensimmäinen havainto: Ihmisiä on enemmän kuin seitsemän vuotta sitten.

Toinen havainto: Victorian teatteri oli siellä, missä sen musitinkin olevan.

Aina niin luotettava ja helppokäyttöinen metro teki meille heti alkuunsa tepposet. Se ei toiminut, joten piti nyhjäistä suunnitelma numero bussi melko tyhjästä. Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta kun meidän kartta ei kertonut kaikkia kadun nimiä ja niitä bussejakin oli ihan muutama, mistä valita. Ja kaikenmaailman häiriötekijät (kuten miljoona autoa ja kaksi miljoonaa ihmistä samalla kadulla meidä kanssa) hieman rajoittivat hoksottimien toimintaa. Selvittiin viimein oikeaan punaiseen kaksikerroksiseen ja ehdittiin vielä takaisinkin samalle pysäkille ajoissa. Meitä nimittäin odotti toinen niistä asioista, jotka olimme suunnitelleet tekevämme.

Billy Elliot. Nähty myös 7 vuotta sitten.

Lyhyt musikaali arvostelu: Edelleen mahtava.

Matkaamme kuului myös vierailu Camden Townin marketti alueella. Matkaopas kertoi, että se on vaihotehtonuorten suosima alue. Oltiin ajoissa paikalla kello kymmenen, kun marketin piti aueta, mutta myyjät vasta availivat kojujaan. Aloitettiin siis päivä cafe lattella, chai lattella ja palalla sitruunakakkua. Alue osoittautui lopulta todella valtavaksi ja useampi tunti siellä vierähti. Alueelta löytyi erinäisten koru, huivi, hattu, tilpehööri ja vaate kojujen lisäksi myös ruokamarkkinat. Luonaaksi nautittiin tällaiset maukkaat neljän punnan intialaiset annokset.

Matkakumppanini omistaa hieman älykkäämmän puhelimen, jolla muun muassa saa hyviä kuvia ja joka itse kääntää kelloa. Illalla ihmeteltiin, miksi meillä on kellot eri ajassa, vaikka edellisenä päivänä oltiin samassa ajassa eletty. No talviaikaanhan sitä olisi pitänyt siirtyä ja älykäs puhelin osaa itse itsensä ajoittaa oikein. Oltiin siis koko päivä eletty tunti edellä. Tästä perspektiivistä katsottuna ei ollutkaaan ihme että kojut eivät vielä "kymmeneltä" auki olleetkaan.

Kolmas havainto: Ole liikkeellä tarpeeksi aikaisin, jos tahdot välttää suuria ihmismassoja.

Nyt seuraa suositus. Jos olet Lontoossa liikkeellä suosittelen käymään Greenwichissä. Siellä on kaunis puisto, kivoja pikku liikkeitä, vanha merenkulkukoulu, observatorio kukkulan päällä ja kauniita rakennuksia. Lisäksi alue on hyvää vaihtelua kiireiselle ja väkirikkaalle keskustan alueelle. Ja onhan siellä observatorion muurin kyljessä myös viiva kertomassa missä menee nollapituuspiiri ja Greenvichin nolla aika. Greenwich on myös valittu maailman perintökohteeksi siellä sijaitsevien historiallisten ja arkkitehtuurisesti merkittävien rakennusten takia. Suraavassa näkymiä Greenwichistä.

Neljäs havainto: Lontoo on niin iso, että siellä on vaikea vahingossa eksyä juuri oikeaan aikaan ihanan kahvilan tai ravintolan kohdalle.

Viides havainto: Kaupunki on täynnä ihmisiä, liikenteen hälyä ja yleistä hyörintää, mikä on omalta osaltaa mukavaa. Sitä ei kuitenkaan kauaa jaksa, joten on hyvä tietää, että Lontoosta löytyy myös rauhallisempia alueita.

Siinä meidän reissumme lyhykäisyydessään ja pääpiirteissään. Minun iltoihini kuului lisäksi iltasadun lukemista, jossa tapahtui muun muassa seuraavaa: Ruotsissa on atomipommi, josta tietää vain kourallinen ihmisiä. Kaksi heistä, eteläafrikkalainen Nombeko ja ruotsalainen Holger, jota ei ole rekisteröity syntyneeksi, yrittävät saada pääministeriä kiinni, jotta asia voitaisiin selvittää ja pommi hävittää. Holgerin rekisteröity veli Holger ja tämän vihainen tyttöystävä taas haluavat kuninkaan pois päiviltä ja lakkauttaa koko monarkian. Soppaan kuuluu myös israelilaisen salaisen palvelun agentit A ja B, jotka pommin vahingossa alunperin Nombekolle lähettivät. 

Jos haluaa lukea hulvatonta tarinaa on tässä yksi vaihtoehto: Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Englanniksi The girl who saved the king of Sweden.

Loppuun vielä kuva uutisesta, jonka bongasin bussissa matkalla Lontoosta Bristoliin.

 

Hyvä Ismo Leikola!

Matkakertomus nro 2

Määränpää: Bristol ja Lontoo
Matkalaiset: Yksi Suomesta ja yksi Norjasta
Matkantarkoitus: epäselvä, luultavasti viettää lomaa ja syödä hyvin

                                                          ---------------------------------

Loma alkoi, kun sain ihanaisen vierailijan Norjan maaperätlä. Velkommen! (Olin ihan varma, että se on vilkommen, mutta sanakirja opasti näin. Liekö oikein?) Ja tiedättekös, mitä loma ja matkailu tarkoittaa? Yöpymistä muualla kuin omassa sängyssä ja siitäkös vasta olin iloinen. Oli eri kiva päästä hotellin leveään sänkyyn ja suihkuun, jossa on ihan oikea käsisuihku eikä vain suutin katossa. Ensimmäinen huoneemme oli ilmeisesti suunniteltu liikuntarajoitteisille. Oli enemmän tilaa sängyn ympärillä, suihkussa oli istuin, pesuhuoneeseen ei ollut kynnystä, vessanpöntön vieressä oli puhelin ja sängyn vieressä apunaru. Se semmoinen punainen, mitä vetämällä saa henkilökunnan paikalle.

Seuraava hotellihuoneemme sijaitsi 13. kerroksessa ja pesuhuoneesta paljastui amme. Minä, joka en oikein ammeessa oleilusta välitä, päätin antaa sille mahdollisuuden. Piti ensin miettiä, että mitä tässä ammeessa tulee tehdä. Noin niin kuin, että tässäkö sitä vain lillutaan. Saunan kyllä ymmärrän ja sen, että siellä ei tarvitse mitään tehdä. Kunhan vain istuu. Tulin sitten siihen tulokseen, että ammeen tehtävä on sama kuin saunan. Rauhoittua ja rentoutua. Taisin lopulta selvittää lämpimän veden salaisuuden, koska seuraavassa majapaikassa melkein kaipasin ammetta.

13. kerros

Matkamme alkoi tutustumalla Bristoliin ja vaikka itse olen täällä ympäri ja ämpäri kierrellyt, löytyi vielä uusia hienoja paikkoja. Muun muassa tälle kuuluisalle sillalle on paremmat näkymät, kun kipuaa vähän ylemmäs läheisen observatorion kukkulalle.

Sitten löydetiin aivan ihastuttava kahvila, josta saa varmastikin maailman parhaat belgialaiset vohvelit marjoilla ja jogurtilla. Kierreltiin ympäriinsä sateessa ja välillä kuivassa säässä. Syötiin ja taas jatkettiin matkaa. Sellaista tavallista matkailusykliä. Ei minulla muuta kerrottavaa tähän hätään ole. Jatkan Lontoosta kertomista, kunhan sanat alkavat taas soljua paremmin.

Päiväohjelma

Minä vietän nyt lomaviikkoa, johon on tähän mennessä kuulunut erään norjan ihmisen vierailu ja muutaman päivän visiitti Lontooseen. Lontoosta ja lomasta myöhemmin lisää. Ensin kerron siitä, kun ensimmäinen harjoittelu tuli päätökseensä. Ajattelin jakaa teidän kanssanne työpäivän päiväohjelman. Noin hyvin suuripiirteisesti ja ilman sen suurempia kuvituksia.

                                              -----------------------------------------

Herätys kello 5.25. Vedenkeitin päälle ja pikapuuro hillolla nälkäiseen mahaan. Työvaatteet ja eväät kassin ja menoksi. Bussipysäkillä odottelua klo 6.15. Usein bussissa ei muita matkustajia vielä ole. Mukaan nappaan bussista ilmaisen Metro lehden aamupäivän tauon ratoksi. Sairaalalla 6.30. Neljänteen kerrokseen pukuhuoneeseen ja siitä kerros ylemmäs osastolle.

Aamun pelastaja.

7.00 alkaa raportti ja sen jälkeen aamupalan jako. Valittavana on Weetabixeja, muroja tai samaista pikapuuroa, jota aamulla syön. Lisäksi paahtoleipää ja teetä. Sitten päivänohjelma määräytyy sen mukaan, onko ohjaajani vastaava hoitaja vai ei. Vaihtoehtoisesti siis aamupesuja health care assistantin kanssa tai yksistään, lääkkeiden jakoa ohjaajan kanssa tai yleistä asioiden hoitoa. Yhdeksältä on moniammatillisen tiimin kokoontuminen, jossa käydään läpi pikaisesti jokainen osaston potilas ja mikä on kenenkin suunnitelma potilaan varalle. Esimerkiksi toimintaterapeutti kertoo oman näkemyksensä potilaan tilasta. Mielestäni kyseiset kokoontumiset ovat todella hyviä ja moniammatillisuutta parhaimmillaan, koska siinä voidaan kasvotusten puhua jokaisen tahon kanssa, joka potilaan hoitoon osallistuu.

Puolen päivän maissa on ensimmäinen puolen tunnin tauko ja Metro-hetki. Täällä on jäänyt uutisten luku melko vähälle, kun en jostain syystä tykkää netistä uutisia lukea. Ei ole sanomalehden voittanutta! Mutta Metron avulla pysyy ainakin perillä julkkisten juoruista ja lähitienoon shokkiuutisista. Parasta antia on kuitenkin Rush-hour-crush. Pieni palsta, johon ihmiset kirjoittavat bussirakastumisiaan. Esimerkiksi seuraavanlaisesti: Hei sinä ruskeatukkainen simpsakka leidi bussissa 45. Näen sinut joka aamu klo 7.45 ja valloittava hymysi seuraa minua koko päivän. Irtoaisiko minulle muutama sananen hymyn lisäksi? Terveisin keski-ikäinen mies vihreissä housuissa.

Tauon jälkeen jatkuu työt siitä, mihin ne jäi. En nyt sen tarkemmin ala kuvailemaan. Sitä mitä sairaanhoitajan työhön noin yleisesti ottaen kuuluu. Neljän maissa on seuraava puolen tunnin tauko. Semmoinen asia selvisi, että täällä hoitajat eivät saa palkaa ruokatunnilta. Eli vaikka töissä ollaan 12,5 tuntia, palkkaa saa vain 11,5 tunnilta. Siksi tauot tosiaan yleensä ovat tarkalleen sen puoli tuntia, eikä tauon aikana tarvitse hoitaa työasioita. Potilaille päivällinen tarjoillaan kuuden maissa ja niin kuin lounaallakin, he ovat etukäteen saaneet muutamasta vaihtoehdosta valita ruoan ja lisukkeen, mitä haluavat syödä. Lisäksi teetä tarjoillaan aamulla ja aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä, illalla ja vähän joka välissä.

19.30 loppuu työvuoro. Sairaanhoitajat tosin poikkesksetta aina jäävät ylitöihin antamaan raporttia yövuoron hoitajille eli varmaan kahdeksan maissa pääseävät lähtemään. Kotona olen usein ennen puolta yhdeksää. Ja saman tien laittamaan seuraavan päivän eväät valmiiksi ja nukkumaan. Sähköpostit joskus jaksaa lukea, mutta ei työpäivinä paljoa "tavallista kotielämää" ehdi elää.

En mitään tyhjentävää analyysiä osaa sanoa. Mutta nyt tiedän, mitä kahdentoista tunnin työvuoro ihan konkreettisesti tarkoittaa. Siinä on hyvät ja huonot puolet niin kuin kaikessa muussakin. Vähemmän työpäiviä tarkoittaa enemmän vapaata. Kaksitoista tuntia menee yllättävän kivuttomasti. Kuitenkin minusta on mukavampi, että päivässä on hieman muutakin aikaa kuin vain työ esim. käydä lenkillä tai laittaa ruokaa. Ja minä tykkään arkirutiineista, joten jos saa valita, otan lyhyemmän työpäivän ja vähemmän vapaata.

Nyt seuraa säätiedotus

Syyskuu oli täällä erikoisen lämmin ja aurinkoinen.  Parinkymmenen asteen paikkeilla. T-paidalla tarkeni ja paikalliset hipsuttelivat shortseissa ja varvassandaaleissa. Kesä siis. Kummallista oli, että vaikka oli pilvistä, niin aurinko lämmitti ja nenä melkein paloi. Itse vaihtolämpöisenä en ihan tuohon shortsi meininkiin lähtenyt mukaan. Väälillä kun tuntui, että lämmöstä huolimatta oli viileän kosteaa.

Sitten seurasi lokakuu ja sateet ja viileät ilmat. Ihanaa! Muistan sen päivän, kun vedin eka kertaa täällä pipon ja lapaset käteen. Kyllä tuntui hyvältä. Ja paikalliset jatkoivat varvassandaaleissa ja shortseissa kulkemista. Tai vaihtoehtoisesti shorteissa, villakaulahuivissa ja pipossa. Mutta siis yli kymmentä astetta ollut. Maanantaina oli annettu tänne hurrikaani varoitus, josta olin autuaan tietämätön. Kova oli tuuli aamulla, mutta kyllä sitä pystyssä pysyi. Eikä se tainnut pientä mysrkyä kummemmaksi yltyä.

Noin yhteenvetona voisi sanoa, että ei kannata katsella ikkunasta kanssa opiskelijoiden pukeutumista, jos haluaa selvittää ilman lämpötilan. Heillä ei selvästikään ole kaikki lämpösensorit aivan kohdillaan. Englannin säästähän sanotaan, että se on sateinen ja arvaamaton. Nyt kuluva kuukausi on vähän näyttänyt sitä, mitä sateinen ja arvaamaton tarkoittaa.

Tässä vielä BBC:n ennustus tälle päivää:
After a mainly dry, bright and chilly start, cloud will thicken from the west, although it should remain mainly dry. However, some light, patchy rain is possible over western coasts later. Much lighter winds than on Tuesday, feeling less cold

Ei ole sääkuvia laittaa. Mutta näkymä ikkunasta on seuraavanlainen: Pihlajassa on vielä muutama ruskea lehti jäljellä plus marjat, pari heikkorunkoista puuta ovat menettäneet jo lehtensä. Ruohikko on täysin vihreää, samoin pensaat. Taivas on tasaisen vaalean harmaa. Ei sadetta. Sisäinen meteorologini kuitenkin ennustaa taivaan värin perusteella, että sateen mahdollisuus on olemassa.

P.S Lisäsin edelliseen kirjoitukseen linkin kurpitsa piirakan ohjeeseen.

Sitä sun tätä

Nyt on syksy saapunut tänne Yhdistyneeseen saaarivaltioon. Vettä satanut kolme päivää ja taivas ollut tasaisen harmaa. Tosin kaksi sadepäivää meni töissä ja sieltä sade näytti aika kivalta. Osasto on nimittäin viidennessä kerroksessa ja potilashuoneiden ikkunat ovat lattiasta kattoon mallia. Hyvät näkymät siis. Työpäivistä sen verran, että kyllä ne vähän tavallista enemmän väsyttävät. Sen huomaa seuraavana vapaapäivänä kahden työpäivän jälkeen. Tahtoo olla hieman käynnistymisvaikeuksia ja tietää kävelleensä muutaman kilometrin edellisinä päivinä... (Muistutukseiksi vielä, että päivät ovat 12,5 tunnin mittaisisia.)

Huono bussi tuuri jatkui eilen. Kotiin yritettiin sairaalalta päästä ja kyytiin lähti tasan neljä matkustajaa. Eikä kuski osannut ketään jättää oikealla pysäkillä pois. Ensimmäisen pysäkin ohi hurautti ihan suruitta ja meidän pysäkin kautta ei edes ajettu. Ihan jotain omaa reittiään ajeli. Aijai, oli kuski hieman unessa.

Epäonnistuneen pullayrityksen jälkeen leivoin kurpitsapiirakkaa ja tällä kertaa onnistumisprosentti oli lähellä sataa. Oli kyllä maukasta!

Yritin ruokabloggaajaksi alkaa, mutta kuvien laadussa on vielä parantamisen varaa. Ja siinä, että muistaa ottaa kuvan ennen kuin haukkaa palan pois piirakasta. Mutta eikö ole söpö tuo kurpitsa! Ja alemmasta kuvasta huomaatte lautastilanteen. Omistan vain syvänlautasen, josta saa kätevästi sopat ja kiinteäe ruoat syötyä, mutta valitettavasti piirakka ei ollut siellä kovin edustava. Joten tässä uusi kahvilautastrendi.

Päivitys: Linkki ohjeeseen: http://joythebaker.com/2012/11/creamy-pumpkin-pie-bars/#more-10066

Matkakertomus

Matkakohde: Cheddar via Weston-Super-Mare 
Matka-aikataulu: Lauantai 11.10. aamusta iltaan
Matkalaiset: Kolme suomineitoa
Matkan tarkoitus: Karkoittaa krooniseksi yltynyt kaupunki-levottomuus. Saada hengittää raikasta ilmaa.
Matkasuunnitelma: Päästä Cheddariin, mahdollisesti löytää kalliot

                                          ----------------------------------------

Aamulla herätessä meinasi hieman kehtuutta koko lähteminen, mutta venyttely tuokio sai töissä jäykistyneet jäsenet vertymään. Ja matkailu parantaisi kaiken! Niin ruumiin kuin mielenkin jäykkyyden. Joten matkaan lähdettiin aamulla kello vaille yhdeksän. Ensimmäinen etappi oli ottaa bussi keskustaan bussiasemalle.

Meillä oli melkoinen kavalkadi bussikuskeja tällä reissulla. Yleensä kuskit ovat hyvin tervehtiväisiä ja mukavia. Ensimmäinen tuijotti kojelaudan mittareita eikä eväänsä tai suupieltään värähdyttänyt tervehdykseen. Toinen kuski oli ihan normaalin iloinen. Kolmas pyyteli anteeksi väsymystään, kun ei meinannut meidän lippuja ymmärtää. Neljäs piti tauon aina kun pystyi: tupakkatauko, juomatauko. Viides oli taas tavallinen kuski. Kuudes oli nälkäinen ja söi patonkia, joten kommunikointi ei oikein onnistunut. 

Tunti körryyteltiin Weston-Super-Mariin (olkoon se tästä lähni W-S-M). Ja arvatkaa mitä nähtiin?  Kaunista maaseutua, lehmiä, lampaita, kissoja, hevosia, kanoja, lintuja, autoja, ihmisiä. Ja kauniita taloja, kiviaitoja, puita ja vihreää vihreää vihreää. Ei lainkaan kaupungin harmaata. Ja sitten saavuttiin merenrannalle W-S-M:een ja  odoteltiin bussia. Yksi seurueemme jäsen kysyi osuvasti: "Oletteko nähneet tämän kauniimpaa paikkaa bussipysäkille?"

Ei nyt ihan heti tule mieleen.

Bussi saapui ja matka jatkui kohti Cheddarin kylää. Tästä eteenpäin tiet kapenivat ja mieli alkoi lisää ja lisää rauhoittua. Ajettiin pienten kylien läpi ja seurattiin kylttejä, että ei hurauteta meidän määränpään ohi. Cheddar valikoitui meidän matkakohteeksi jylhien kalliojyrkänteiden takia. Tosin ennen matkalle lähtöä ei ollut täysin varmaa pääsisimmekö sinne jalkaisin, mutta olimme varautuneet olemaan tyytyväisiä, vaikka kalliot jäisivät läheltä näkemättä.

Osattiin jäädä pois kylän kohdalla ja suunnattiin ensin täydentämään energiavarastoja ensiksi vastaan tulleeseen kahvilaan: melko halvalla teetä ja paahtoleipää. Paikka osoittautui kirkon ylläpitämäksi. Sivupöydällä oli laatikko rukouspyynnöille ja ilmoitustaululla kehotettiin nykäisemään tarjoilijaa hihasta, jos halusi tämän rukoilevan ihmettä tapahtuvaksi. Kahvilan ikkunasta näkyi osa kylänraittia ja verkkaiselta näytti lauantaipäivän meno. Autoja meni ja ihmisiä tuli. Sellaista verkkaisen vilkasta. 

Aikamme istuttuamme päätimme, että nyt on nostettava takapuolet ylös ja lähdettävä kohti Cheddar Gorgea, vaikka hyvin tyytyväisiä olimmekin rauhalliseen kahvilassa istumiseen. Seurattiin kylttejä. Matkalla kallioille nähtiin ainakin ravintola, teehuone, jäätelökioski, juustokauppa, jäätelökioiski, jäätelökioski, teehuone, matkamuistomyymälä, kahvila, turisti-info, juustokauppa ja hotelli.

Ja lopulta päästiin tänne. 

(Täytyy huomauttaa, että kuvat eivät täyttä oikeutta paikalle tuo.)

Kahden ison kalliojyrkänteen välissä kulkee siis autotie, jonka vartta lähdettiin lompsimaan ylöspäin.  Kalliot kohosivat jyrkemmiski mitä edemmäs ja ylemmäs tietä kuljimme. Päät takakenossa ihastelimme kallioiden jyrkyyttä, sinistä taivasta, jyrkänteillä keikkuvia kilipukkeja ja hengitettiin syvään tilaa, rauhaa ja ilmaa.Välillä melkein odotti kotkan liitävän kallioiden yllä. Ylhäälle kallioille olisi myös voinut kivuta ja kiertää sitä ylhäältäpäin, mutta meillä ei ihan tarpeeksi hyvät kengät moiseen seikkailuun ollut ja alhaalta ihailu riitti vallan mainiosti. 

Noiden kallioiden alla menee luolasto, jossa on ollut tapana kypsyttää paikallista cheddar-juustoa. Luolastoon pääsee pääsylippua vastaan. Pääsylippua emme ostaneet, mutta kimpale cheddaria lähti maistiaiseksi. Ja jäätelöt ostimme, koska se tuntui juuston ohella olevan paikallinen juttu. Ja hyvää oli! Alkoi satamaan ja lähdimme odottamaan bussia takaisin päin. Sinne jäi taakse suloinen pieni kylä.

Tällä kertaa pysähdyimme pidemmäksi aikaa W-S-M: een. Ensitöiksemme marssimme omeletti ravintolaan täyttämään vatsamme omeletilla ja ranskalaisilla potuilla. Siitä pikkuhiljaa astelimme takaisin merenrannalle. Ja tältä siellä näytti iltasella laskuveden aikaan.

Kaunis päätös kauniille päivälle. Kahdeksan maissa illalla kotiin palasi kolme reissussa hieman väsynyttä, mutta erittäin onnellistä neitokaista. Matkan päämäärä tuli saavutettua. Löysimme kauniin paikan, jossa hengittää.

Sydän lyö pum pum pum

Pum pum.. Pum pum...

Minä näin tänään sydämen! Pääsin katsomaan läppäleikkausta ihan lähietäisyydeltä. Sinä potilaan pääpuolessa katselin kirurgien toimintaa. On se kyllä hurjaa, miten rinta voidaan tuosta vain aukaista ja niinkin pieni asia kuin sydämen läppä vaihtaa uuteen. Ja sitten vain pisto sinne ja pisto tänne ja rinta on taas ummessa. (Siinä vähän lyhennetty versio tapahtuneesta.)

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta leikkaussalissa ja kyllä aluksi jännitti, vaikka tiesin, että katselemaan vain menen. Sydän oli tietysti pysäytyksissä ja veri kuljetettiin sen laitteen kautta, jonka nimeä en tähän hätään muista. On se kyllä hienoa, minkälaisia laitteita sitä on kehitelty. Kyllähän minä olin tiennyt, että sydänleikkauksia tehdään ja tiesin, mitä niissä pääpiirteissään tapahtuu, mutta nyt sen oikeasti tajuaa, mitä sydänleikkaus tarkoittaa. Se on kaikkea muuta kuin pieni toimenpide. Rajun näköistä oli, kuinka rintakehää voidaan vetää niin paljon auki ilman, että se menee rikki. Huh. Ja hienoa oli nähdä, kun sydän käynnistettin ja se alkoi toimia. Ja osa keuhkoistakin näkyi. Ja vaikka mitä muuta. Sanoinko jo, että olin ihan innoissani? Olen kyllä niin iloinen, että pääsin katsomaan kyseistä ooperaatiota. Oli se vain jännää ja opettavaista.

Pitäkää sydämestänne huolta!

Kuva on täältä: http://thegraphicsfairy.com/vintage-graphic-image-anatomy-heart/

Lauantain viettoa

Eilinen lauantaipäivä alkoi sateisessa säässä. Luulisi, että se ei täällä ole lainkaan outoa, koska saarihan on maailmankuulu sateisuudestaan. Mutta oikeastaan se oli ensimmäinen päivä tässä kuukauden aikana, kun satoi ihan oikeasti pitempään. Paikallisetkin ovat sanoneet, että tämä on ollut tavallisuudesta poikkeavan lämmin syksy. Shortseilla ja t-paidalla on ihmiset tuolla vielä vilistäneet. Nyt tosin alkaa jo (onneksi) viiletä. Eilen iltalenkille sain vetää pipon päähän! Voi että oli ihana tunne. Heh.

Mutta takaisin lauantaihin. Me nimittäin lähdettiin aamupalalle yhden finsken synttäreiden kunniaksi. Täällä mainostetaan paljon kahviloiden ikkunoissa, että perinteinen englantilainen aamiainen siihen ja siihen hintaan. Allekirjoittanutta ei kovin paljoa viehätä ajatus pekonista ja makkarasta aamutuimaan. Vegaanivaihtoehtokin tarjosi paistettuja sieniä ja pinaattia. Ei sekään käy järkeen. Päädyin siis pannukakkuihin ja rooibos-teehen. Seurueemme kolmas jäsen valitsi aamupalakseen Nälkäisen karhun puuron ja se oli kyllä maukasta.

En oikein keksi äkkiseltään, mikä olisi ollut parempi tapa viettää sateinen aamu kuin tuo kahvila-aamupala. Yksi viehättävä asia (usean muun joukossa) on tuo teen tarjoilu. Kuten kuvasta käy ilmi, tee tarjoillaan tuollaisessa pikkukannussa. Siitä saa useamman kupin itselleen. Ja jos ei rupattelun lomassa ehdi teetään hörppiä, aina voi kaataa pannusta lisää lämmikettä. Oikeastaan kaikkialla, lukuunottamatta yhtä ketjukahvilaa, on tee tuotu pannussa. Jos minä perustaisin kahvilan, niin siellä tee tarjottaisiin pannussa.

Lauantaipäivä jatkui minun osaltani kirpputorikierroksella. Hyppäsin bussiin numero 14  ja otin suunnan kohti Glousester roadia. Täällä kirpputorit eivät ole itsepalvelu kirppiksiä, vaan ne ovat hyväntekeväisyys kirppiksiä. Tuotto menee esimerkiksi hoitokodille, syöpäjärjestölle, kodittomille... Näin jopa kirppiksen, jonka tuotto menee kotieläimille, jotka tarvitsevat kipeästi eläinääkäriä. 

Seuraavassa tunnelmia kyseiseltä kadulta.

Tuo alue on tunnettu katutaiteestaan ja itsenäisistä (?) kaupoistaan. Tarkoitan sitä, että ne eivät mihinkään ketjuun kuulu. Paljon on myös ruokapaikkoja ja pubeja. Tuo on pitkä pitkä katu ja yksi minun lemppareista täällä. Nuo eriväriset rakennukset on aivan ihania, ja muutenkin tuolla kadulla on vain mukava maleksia eteenpäin ja katsella ihmisten menoa.

Käytiin yksi ilta tuossa alimmassa kuvassa näkyvässä caribialaisessa ravintolassa kuuntelemassa musiikkia. Siellä soitti 12 henkinen orkesteri soulia ja funkia. Niillä oli ainakin neljä puhallinsoittajaa ja kolme laulajaa. Hyvältä kuulosti, mutta korvatulpat olisi ollut tarpeen. Mietittiinkin tyttöjen kanssa, että pitää ottaa korvatulpat aina mukaan, vaikka lähtisi vain baariin, jossa ei live musiikkia soiteta. Täällä tuntuu tuo musiikki soivan hieman liian lujalla. Eräässä paikassa piti kurkku käheäksi huutaa, jos halusi keskustella. (Eikä kyseessä ollut edes yökerho) Joissain ravintoloissakin on musiikki lujalla ja se on aika ikävää. Kyllä nyt ravintolassa olisi mukava tavallisella äänenpainolla pystyä keskustelemaan.

Loppupäivä meni sitten bussia odotellessa. 45 minuuttia odottelin, mutta ei kuulunut. Lompsin sitten takaisin keskustaan ja yritin piipahtaa vaatekaupoisssa, mutta hermostuttamaanhan niissä alkoi. Liian isoja putiikkeja ja liian paljon vaatetta.

Pari vinkkiä

Tässä kuva siitä ihastuttavasta kahvila-baarista, josta aiemmin kerroin. Se, johon vahingossa eksyimme.

Nimi on Grupo Lounge ja sijainti on Westbury on Trym- kaupunginosa. Kannattaa teidänki hyvät lukijat joskus yrittää eksyä kyseiseen paikkaan, sillä sisälle kun astuu tietää tulleensa juuri oikeaan määränpäähän.

Ja toinen vinkki jos satutte näillä kulmilla liikkumaan. Menkää bussipysäkille ajoissa. Paikallisbussi pysäkille ainakin 5 minuuttia aiemmin ja erään halpis bussiyhtiön pysäkille 15 minuuttia etuajassa. Tuo 15 minuutin aikaraja on ihan ylemmältä taholta neuvottu. "Myöhästyttiin" nimittäin bussista, kun se oli lähtenyt ennen aikojaan. Pistin sitten rakentavaa palautetta kyseiseen firmaan ja sieltä kehotettiin olemaan pysäkillä ainakin 15 minuuttia etuajassa, jotta välttyy pettymykseltä. Ei vain ihan täysin järkeen uppoa, kuinka bussi voi lähteä paaaaaljon paljon aiemmin kuin aikatauluissa lukee. On myös käynyt niin, että paikallisbussi on jättänyt tulematta. Onneksi suurimman osan ajasta ovat kuitenkin ihan ajallaan.

Hyviä bussimatkoja teille toivottelen!

Pullapäivä

No nyt koitti se kaunis päivä, kun teki mieli pullaa leipoa. Eikun vaan kauppaan aineksia hakemaan. Tässä tulos:

Kardemumma löytyi siis vain kokonaisena. Mukilla murskasin tuon kuoren rikki ja sisältä löytyi tuollaisia kaardemumman jyväsiä. Yritin niitä vielä vähän pienemmäksi jauhaa, mutta huonolla menestyksellä. Eipä niitä tosin olisi jauhemaisemmaksi tarvinnut saada, kun ei ne valmiista pullasta mitenkään kummallisesti erottunut.

Sitten koitti taikinan vaivausvaihe ja silloin näytti vielä hyvältä. En tosin löytänyt kuin kuivahiivaa, mutta onhan siitä ennenkin onnistunut. Tässä versioissa tosin ohjeistettiin ensin tekemään sokerista, lämpimästä nesteestä ja hiivasta seos, jota pitäisi turvottaa vartin verran. Enhän minä sellaista alkanut tekemään, kun en ennenkään. Olisi ilmeisesti pitänyt.

Tässä tulos 45 minuutin kohottamisen jälkeen. Ei mitään muutosta. Ehkä hyvällä mielikuvituksella puoli millimetriä kohonnut.

No en antanut kohoamattomuuden lannistaa, vaan leivoin korvapuusteja vesipulloa kaulimena käyttäen. Ulkomaalaisapurini leipoi voisilmäpullia, kun ei ollut ennen pullia leiponut. 

Seuraava kinkkinen paikka oli pullasudin puuttuminen. Haarukalla oli hieman vaikea sutia pullia, niin vaaleiksihan ne jäi. Tässä lopputulos.

Tuli tuommoisia kummallisia. Luonnossa ne on vielä kummallisemman oloisia. Ne on tosi tiiviitä ja painavia. Ja kuivia. Ja kaardemummaa on liian vähän.

Että se siitä pullasta. Kyllähän noita syö, kun teehen dippailee.

Eroista

Nyt kerron teille eroista, mitä olen huomannut tähän mennessä Suomen ja Englannin sairaaloiden välillä. Ottakaa huomioon, että olen ollut täällä töissä vasta kaksi viikkoa ja nähnyt vain yhden osaston (complex care ward, jossa pääasiassa vanhuksia) eli analyysi ei voi kovin syväluotaava olla. Tarkoitukseni ei ole vertailla kumpi on parempi eikä kritisoida mitään vaan tuoda vain esille eroja. 

                                                             --------------------------

Täällä on suuressa kaatumariskissä oleville potilaille omat hoitajat. (Voi olla myös jokin muu syy kuin kaatuma-alttius) He tulevat usein rekrytointifirman kautta eivätkä siis ole vakituisena osastolla. Menevät aina sinne, missä tarvetta on. Heitä kutusutaan nimellä special (kirjoitusasu ei tiedossa) tai 1:1. He hoitavat vain kyseistä potilasta ja merkitsevät tunnin välein lomakkeelle potilaan sen hetkisen olotilan (esim. levoton, nukkuu..) ja mikä on hoitajan rooli ollut kyseisellä hetkellä. Miedän osastolla on 32 petipaikkaa ja joka päivä noin 6 henkilökohtaista hoitajaa. 

Täällä ei rollaattoria osastolla käytetä, vaan potilaan apuna on zimmer. En osaa tähän kuvaa nätisti liittää. Mutta kuvahaulla löytyy nimellä walker. Se on kävelytuki, jossa edessä on renkaat ja takana renkaattomat jalat. (Heh, mikä selitys)

Rollaattorit, joita olen nähnyt ovat kolmionmallisia (3 wheel rollator). Edessä yksi pyörä ja takana kaksi. Menee pienempään tilaan kuin se tavallinen. Istuin osaa ei kyseisessä mallissa tosin ole.

Kirjaaminen hoituu paperiversiona. Potilaan huoneen edessä tai huoneessa on kansio, johon merkitään syömiset, erittämiset, mittaustulokset ynm. Lisäksi on kaavio, johon tulisi tunnin välein kirjata potilaan asento, onko kivut hallinnassa, onko tarvetta mennä vessaan ynm. Lisäksi siihen merkitään, onko sängyn lähimaasto turvallinen esim. pistävistä esineistä ja onko soittokello lähettyvillä.

Muita lomakkeita on muun muassa kanyylilomake, johon merkitään kanylointipäivä ja sitten seuraavien päivien kohdalle, miltä kanyylin ympäristö näyttää ja onko esim. kipuja.

Kuikat ovat kertakäyttöisiä. Samaa materiaalia kuin kaarimaljat ja ne murskataan käytön jälkeen.

Potilaiden huoneissa on omat lääkekaapit, joihin tuodaan potilaalla käytössä olevat lääkkeet. Lääkkeitä ei jaeta etukäteen. Myös lääkkeille on oma kaavake, johon lääkkeiden nimet ja annokset on käsinkirjoitettu.

Lääkärit kulkevat siisteissä vaatteissa, eivätkä he (ainakaan meidän osastolla) käytä valkoista takkia. Siisteillä tarkoitan sitä, että naisilla vaikka mekko ja miehillä kauluspaita. Ja kaikilla on tähän mennessä ollut hienot kengät. Sellaiset vaatteet siis, joilla voisi vaikka ravintolaan lähteä.

Omaiset käyvät usein potilaiden luona ja monet tulevat aina ruoka-aikaan syöttämään.

Käsidesiä käytetään vähän. Niitä löytyy käytävältä pari ja joistain potilashuoneista.

Vuoronvaihtuessa annetaan yleinen raportti, jossa käydään läpi esim. kaikki eristyshuoneet ja kenellä on vakava painehaavauma. Tarkempi raportti potilaista annetaan potilaan huoneen liepeillä.

Hoitajilla ei ole omaa huonetta kansliana, vaan sisääntulon edessä on avoin tila kansialle ja siellä sijaitsevat myös lääkekaapit.

Suurin ero on tietysti kieli. Yllätyin, miten helppoa loppujen lopuksi englanniksi on ollut keskustella hoitotyön sanastolla. En tietenkään jokaista lausetta ihan prikulleen ymmärrä, mutta tärkeimmän kyllä. Ärsyttävintä on ollut se, kun potilaiden kanssa niitä näitä rupattelu ei tahdo luonnistua. 

                                                   -----------------------------------

Eroja löytyy työtavoissa ja työvälineissä, mutta lopultahan hoito on samanlaista, koska ihmisillä on samat perustarpeet ympäri maailman. Puhtaudesta tulee huolehtia, lääkkeiden turvaallisuudesta jne. Siksi lähdinkin vaihtoon, että näen erilaista hoitokulttuuria. Siitä voi oppia paljon. Täällä näkee myös suomalaisen hoitokulttuurin eri perspektiivistä. Tarkoitan, että kun on nähnyt toisenlaisia tapoja toimia, ei välttämättä pidä sitä jo oppimaansa ainoana ja oikeana työtapana. 

Viikkoraportti

Kampuksella:

Iltaisin on tullut nukahdettua juhlakansaan riemunpitoon. Tuossa ikkunan alla pitävät hauskaa ennen baariin siirtymistä. Viikko takana tätä kouluvuoden aloittamisen juhlahumua...

Oltiin tulossa pikku kylästä (alempana selvitystä siitä) kotiin ja juhlakansa vasta lähdössä. Katselin tyttöjen mini mini asuja ja tunsin itseni melko vanhaksi mammaksi polvipituisessa neulosmekossa. Ihan oikeasti pieniä ne mekot ja yläosat. Ei ole montaa kymmentä senttiä kangasta niihin tärveltynyt.

Sairaalassa:

Manuaalisella verenpainemittarilla mittausta (kerran onnistuin, toisen epäonnistuin). Täällä aika usein tarkistetaan manuaalisella, jos digitaalisella lukemat on tavallisesta poikkeavat.

Opin, että henkilökuntalounasta ei sairaalassa saa vielä kello 11. Silloin vasta lopetellaan aamupalaa.

Herttaisia nämä englesmannit, kun hoitajia puhuttelevat nätisti. "Yes my love, thank you my love. Ja sama myös toisinpäin. Hoitajat käyttävät paljon potilaan omaa nimeä ja lisäävät siihen jonkun hellittelypäätteen: love, dear, lovely... Ainakin näin vanhusten osastolla.

Kaupungilla:

Piipahdus alueella, jossa on intialaisia/caribialaisia/afrikkalaisia ruokakauppoja ja halal lihaa myyviä lihakauppiaita. Mukaan tarttui platntain chips pussi. Vähän niinkuin ne kuivatut banaanilastut, mutta nämä ei ollut läheskään niin makeita.

Lauantaina kaupungilla on paaaaljon porukkaa. Parempi pysyä poissa jaloista.

Kotona:

Yritin pullaa leipoa, mutta ei löytynyt kaardemummaa kaupasta. Vain kokonaisia, mutta en minä niillä mitään tee. Suunnitelman vaihto ja tuloksena omenahyvettä. Se ei ikinä pieleen voi mennä.

(P.S Armaan siskoni kanssa asiasta keskustelin ja hän kertoi murskanneensa kaardemummat. Eli pullaa tiedossa tässä joku kaunis päivä.)

Ilonpäivät koitti, kun Vain Elämää näkyy täällä.

Muualla:

Päivänä eräänä töistä lähtiessä hypättiin väärään bussiin ja körryyteltiin aika pitkälle ennen kuin todettiin olevamme väärällä suunnnalla. Mutta kas! Paikka oli mitä ihastuttavin. Ihan kuin pienen pieni (ranskalais) kylä. Semmoinen kadunmittainen. Lauantai illan ratoksi lähdimme sitten istumaan iltaa kyseiseen kylään. Ja voi, mikä ihana cafe bar meitä siellä odotti! Pöydillä paloi valkoiset pöytäkynttilät, tiski oli puinen ja oranssiksi maalattu, pöydät tukevat ja tunnelma mitä kiireettömin.

Levylautasella:

Kylpylälomalla

En ole koskaan, toisin sanoen niin kauas kuin muistini yltää, ollut kylpylälomalla. Se kun ei kuuluu top 10 lomanvietto tavoista. Kävin Bathissa, joka on tunnettu roomalaisesta kylpylästään. Tämän lähemmäksi kylpylälomailua en varmaan vähään aikaan pääse.

Silloin kun Englanti oli osa Rooman valtakuntaa, Bathiin rakennettiin kylpylä. Kyseiseen kylpylän alla sijaitsee lämmin vesialue (hot springs), josta lämmin vesi saatiin pulppuamaan altaisiin. Kävin kyseisessä Roman Bathissa ja oli hienoa nähdä, miten altaat ja pilarit ja muut on säilyneet ammoisista ajoista tähän päivään. Tosin en jaksanut sen enempää perehtyä kolikoihin ja muurin palasiin, joita alueelta oli arkeologisten kaivauksein yhteydessä löytynyt. Paikka on pikkuruisen Bathin vetonaula, mutta en lähtisi uudestaan kylpylän takia. Lähtisin uudestaan Bathin tunnelman takia.

Tuossa edessä olevien muurien takana ja alla sijaitsee kyseinen kylpyläkompleksi.

Bath on myös se kaupunki, jonne Jane Austenin romaanien henkilöt lähtivät lomailemaan ja viettämän seuraelämää.

Minun Bathin päiväni alkoi katselemalla, kuinka kaupunki herää eloon yön jäljiltä. Kauppoja avatiin, harvat ihmiset menivät sinne ja tänne. Ilma oli ihanan ammunraikas ja kirpsakka. Tätä olin kaivannut.

Bathista mieleen jäivät kahvilat. Olisin vähintäänkin joka toiseen voinut astua teelle ja kakulle. Ne oli tiedättekö semmoisia oikeita kahviloita, joissa kakut ei tule pakasteena ja tee tarjoillaan pikku pannussa. Ja voi sitä kakkua, jonka söin! Kahvi-pekaanipähkinä kakku. Nam. 

Kuvailisin Bathia adjektiivilla söpö (mutta ei sellainen vaalenpunaisen söpö). Siellä oli suloisia pieniä katuja, joita talsin ees ja taas. Ja kalliita vaatekauppoja. Tiedättekö semmoisisa, joissa myydään hienojen herrojen lakkeja ja tweede takkeja ja ruutusukkia. Ja kirjakauppa, jossa vierähti tovi ja josta matkaan tarttui kirja ja toinenkin. Siellä oli rauhallista, ja hiljaisia puistoja ja joen varsi. Hyvä ääninen mies kitaran kanssa soittamassa kadulla. Istahdin toviksi kuuntelemaan ja nakkasin pari lanttia kiitokseksi. Lisäksi mietin, että viidakkoonko sitä on tullut. Kyllähän minä tiesin, että Englanti vehreämpi paikka on, mutta että näin lähellä viidakkoa.

Paluu matkalla bussiin istui liuta koululaisia matkalla kotiin. Oli paljon asiaa toisilleen.

Päivä oli erittäin hyvä. Enempää ei tarvitse.

Party party!

Tämä yliopiston kampus on kyllä melkoinen paikka. Ensinnäkin tänne mahtuu n. 1932 opiskelijaa asumaan. Voitte siis pääteellä, että ihmisten kirjo on hyvin moninainen, minkä näen kyllä vain positiivisena asiana. Näiden suurten opiskelija kerrostalojen ja opiskelutilojen lisäksi täältä löytyy pankki, oma poliisi, työnhakutoimisto opiskelijoille, kaksi pientä kauppaa, kirjakauppa ja kaksi baaria. Kaksi baaria! Koulun alueella! Ja nyt on koulu vuoden aloitus viikko menossa eli se tietää paljon hippaloita ja pippaloita... 

Nuo pippalot järjestetään pääosin tällä kampuksella, mikä on varsin kätevää. Ei tarvitse taksia maksaa ja sänkyyn vällyjen alle pääse parissa minuutissa, jos väsy koittaa kesken juhlien. Riippuu tietysti juhlijan kunnosta, kuinka paljon aikaa tuohon muutaman sadan metrin matkaan menee... Mutta noin yleisesti ottaen sen kävelee alle puoleen tuntiin eli nopeammin kuin mitä keskustasta tänne menee bussilla.

Kätevää näissä koulun muurien sisäpuolella sijaitsevissa baareissa on  myös se, että opiskelijat pysyvät suunnilleen samassa paikassa. Eli porukka ei pikkuhiljaa katoa pitkin ja poikin kaupungin pubeja ja yökerhoja. Eikä tarvitse esitellä jokaiselle uudelle tuttavuudelle, missä koulussa opiskelee. Riittää kun sanoo opiskelualansa. Säästyy siis sanomasta turhia lauseita.

Me korkattiin eilen asuntokavereiden kanssa meidän bilekausi alkaneeksi. Ja voi taivas, että siellä oli porukkaa!  Koulun pääovella oli järjestyksenvalvoja tarkastamassa iän ja laukun sisällön. Ja ovelle jonotettiin siistissä jonossa sellaisten kaiteiden välissä. Siis niiden, joita kätetään esim. festareilla, että ihmiset ohjautuvat oikeaan paikkaan eivätkä tallo nurmikoita. Mehän tietysti mentiin sinne (vahingossa) juuri sopivaan aikaan, joten vältyttiin jonolta. Eikä nämä pippalot kuulkaas mitkään limudiskot ole, vaikka koulun tiloissa järjestetäänkin.

Niin ja sanoinko jo, että se ihmismäärä oli valtava. Onneksi oli kolmessa eri paikassa tanssimahdollisuus, niin sai siirryttyä seuraavaan edellisen käytyä ahtaaksi. Ja sitten varmaan mietitte, että tanssinko. No tanssin! Kerrankin oli melko siedettävää musiikkia. Eikä ilta voi kovin huonosti loppua, jos viimeinen kuulemasi kappale oli viime kesän yksi parhaista: 

Työn raskaan raataja

Ihan ens alkuun, kun kuulin meidän työpäivän pituudet, olin vähällä nukahtaa väsymyksestä saman tien. Täällä siis työskennellään kahdessä vuorossa. 7-19.30 ja 19-7.30. Suunnilleen noin. Eli 12,5 tunnin työrupeama. Ja joskus on lyhyt päivä, että saa kaikki tunnit täyteen. Käytäntö on kullemma täällä tosi yleinen, että ei vain meidän sairaalassa. Lain mukaan saa olla töissä kaksi pitkää päivää putkeen ja sitten on pidettävä vapaa. Mutta jos seilaa eri osastoilla tai on rekryn kautta töissä tms. voi olla useamman päivän putkeen, mutta vakituisena yhdellä osastolla katsotaan tarkemmin nuo vuorot. Jos nyt täysin oikein ymmärsin... 

Mutta tiedättekö, mikä oli kummallisinta näiden kahden työpäivän jälkeen. Ei väsytä! Ei sitten yhtään. Työpäivä hurahti ohi ihan tuosta vain. Nytkin on vapaapäivä ja virkeänä heräsin jo kello puoli seitsemän.

Ja ihan turhaan pelkäsin ensimmäistä päivää. Vastaanotto oli aivan tosi tosi ystävällistä ja vaikka eroja tietysti työtavoissa on, on hoitotyön kuitenkin pääasiassa samanlaista. Kaikilla maailman ihmisillähän on samat perustarpeet, joista tulee huolehtia.

Kyllä kuulkaas tuntui askel iltaisin kevyeltä, kun kotiin päin astelin. Ihan teki mieli tanssiksi pistää, kun  oli niin hyvä mieli jäänyt päivästä. Eräs työkaveri kyseli ensmäisen päivän iltana, että vieläkö hymyilyttää. Ja minä siihen, että kyllä vain. Että tässä se hymy on päivän mittaan koko ajan vain leventynyt.

Leikin eilen myös amerikkalasisen elokuvantähteä. Ostin jäätelöä ja söin sitä suoraan purkista. Tekeeköhän ne sitä oikeastikin vai vain elokuvissa?

P.S. Kirjoittelen tässä lähitulevaisuudessa tarkemmin tuosta uutukaisesta sairaalasta. Se avattiin muistaakseni nyt maaliskuussa. 

Hukkaan heitetty koira

Tällaisia koiranjätös bokseja näkyy paljon ainakin tuossa läheisellä ulkoilualueella. En osaa vielä kaiken kattavaa tietoa kertoa, onko se tääläpäin yleistäkin. Yleistä tai ei, mutta mielestäni oikein hyvä asia. Ja vielä parempi asia on, että ihmiset näkyy niitä käyttävän.

Mutta se miksi minä koiranjätöksistä kirjoitan selkenee seuraavasta. Lukekaahan tarkkaan Dog waste. Tuli väkisinkin mieleen, että tuonne boksiin saa laittaa koiran, jolla ei enää mitään virkaa ole. Semmoisen vanhan ja raihnaisen, joka ei jaksa enää kulkea. Kun onhan tuo laatikko melko isokin vielä. 

No onneksi karvaiset ystävämme (yleensä) saavat paremman viimeisen leposijan.

Siirrytäämpä koirista sujuvasti tuohon ulkoilualueeseen. Se koostuu ainakin kahdesta mäestä, joiden välissä on notkelma ja toisen mäen takana on metsää ja toisen takana alamäki ja tasaista. Ja tuota metsätöntä aluetta peittää ruohikkoalue. Saitteko kiinni? Ette varmaankaan... Tässä siitä huonohko havainnollistava kuva. 

Tässä etualalla siis ensimmäinen mäki ja tuolla takana näkyy toinen mäki. Oli siinä näköjään mehtää tuon toisenkin mäen laitamilla. Ja lisää nurmikkoaluetta löytyy tuolta oikealta metsän takaa. Iso alue, jossa saa hyvinkin kulutettua tunnin jos toisenkin. Erittäin mukava lenkkeilypaikka ja näkyy myös suosittu olevan niin koirien kuin juoksijoidenkin keskuudessa. Kyllä vain, jotkut juoksee ensin toista mäkeä alas ja sitten toista ylös ja sitten vielä jotain hurjaa lenkkiä siihen päällä. Onneksi minun ei moiseen tarvitse alkaa, kun en lenkkareita mukaani ottanut. 

Toivottavasti teidänkin sunnuntainne oli yhtä aurinkoinen! (Jos ei sään kannalta, niin edes tunnelmallisesti)